tammikuuta 16, 2018

Alvar Aallon Paimion parantola on todellinen funkis helmi


Seison Paimion parantolan edessä elokuisena sunnuntai iltapäivänä. Kesän viimeinen esittelykierros yleisölle on kohta alkamassa Alvar Aallon varhaisen funktionaalisen kauden päätyönä pidetyssä rakennuksessa. Ihmisiä alkaa vähitellen kerääntymään rakennuksen pihalle sisäänkäynnin eteen. Pääosin ulkomaalaisia turisteja ympäri maailmaa mutta joukossa muutamia meitä arkkitehtuurin ystäviä myös kotimaasta.

Päässäni risteilee paljon ajatuksia. Olisiko tätä rakennusta olemassa ellei tuberkuloosibakteeri olisi vaatinut ihmisten eristämistä parantoloihin? Olisiko Aalto koskaan suunnitellut mitään näin nerokasta rakennusta, jota hän itse kutsui "mediciniseksi instrumentiksi" ilman tuota kavalaa pöpöä? Olisiko modernin muotoilun klassikkoyritystä Artekia koskaan edes perustettu? Tai Aallon legendaarista ja sulavalinjaista Paimio-tuolia suunniteltu ilman Paimion parantolaa täällä metsän keskellä?


1900-luvun alusta lähtien oli ympäri Suomea rakennettu parantoloita tuberkuloosiin sairastuneita varten. Parantola paikkojen valinnan tärkein kriteeri oli, että maaperän tuli olla hiekkaa tai soraa. Parantolan piti myös sijaita mahdollisimman korkealla paikalla havumetsän keskellä. Uskottiin, että kuiva, puhdas ja otsonipitoinen ilma parantaisi tuberkuloosin sairastuneet. Tuberkuloosiin ei ollut keksitty vielä lääkettä ja sairastuneet potilaat haluttiin myös eristää terveestä väestöstä.


Paimion parantolan avoin suunnittelukilpailu järjestettiin loppuvuodesta 1928 ja sen tulokset julkistettiin 1929 puolella. Alvar Aalto oli 30-vuotias nuori arkkitehti, joka oli niittänyt jo mainetta mm. Turun messujen paviljonkirakennuksen ja Turun Sanomien uuden toimistorakennuksen suunnitteluprojekteissa. Aalto osallistui kilpailuun ja hän voitti sen työllä "Piirretty ikkuna".


Kilpailuohjelma piti sisällään koko sairaala-alueen suunnittelun. Aallon suunnitelmassa viuhkamainen päärakennus jakoi toiminnot rakennuksen eri siipiin. Lääkärien ja henkilökunnan asuinrakennukset oli sijoitettu vapaasti maastoon päärakennuksen ympärille. Päärakennuksen siivet oli tarkkaan mietitty ilmansuuntien mukaan. Potilashuoneet oli suunnattu aamuaurinkoa kohden kun puolestaan makuuhallisiipi suoraan etelään. 


Tuberkuloosin hoito pohjautui 1950-luvulle saakka raittiiseen ilmaan, hyvään ravintoon, lepoon ja sopivaan liikuntaan. Em. pyrittiin parantamaan yleiskuntoa ja lisäämään vastustuskykyä tautia vastaan. Lääkkeitä oli vain yskän hillitsemiseen, ruokahalun kohottamiseen ja kuumeeseen. Keuhkotauti pääsi leviämään väestön keskuudessa koska terveydenhuollon taso oli heikkoa ja asuinolosuhteet huonoja. Paljon ihmisiä muutti maaseudulta kaupunkeihin, joissa asuttiin hyvin ahtaasti työväenasunnoissa. Ihmiset olivat myös tietämättömiä ja välinpitämättömiä sairauden tarttumisen sekä leviämisen suhteen. Ei siis ihme, että kouluissa, junissa, raitiovaunuissa jne. oli kylttejä "Spotta ej på golvet - Älä sylje lattialle." 


Aallon kilpailuehdotus oli modernin arkkitehtuurin - funktionalismin - läpimurto. Paimion parantolaa rakennettiin vuosina 1929-1933. Alvar Aalto käytti Paimion suunnittelussa Le Corbusier'lta saamiaan vaikutteita. Uuden arkkitehtuurin mahdollisuuksia käytettiin myös standardisoinnin ja hygienin hyväksi. Paimiossa mm. valaisimien ympärillä on suojakuvut estämään tubi-bakteerien tarttuminen niihin ja helpottamassa puhdistamista. Aulatilojen vaatenaulakoista ei löydy perinteistä sokkelia vaan ne on nostettu metallisten jalkojen päälle siivouksen helpottamiseksi. Potilashuoneiden seinälle kiinnitetyt vaatekaapit ovat todella nerokkaita. Pyrittiin välttämään kaikkia teräviä kulmia ja koloja, jossa pöpöt pesisivät parantolassa.



Paimion parantolassa on näkyvillä funktionalismi hyvin selkeästi. Rakennusten ulkoseinät on suunniteltu vaaleiksi ja sileiksi. Parantolan ikkunat on sijoitettu nauhamaisesti seinille. Ikkunat ruokasalissa ovat kuitenkin huikean suuret - lattiasta kattoon - päästäen auringonvalon tulvimaan tilaan. Tasakattoisten rakennusten muodot ovat geometrisen täsmällisiä kappaleita mutta silti rakennuksissa on mukana ihmisläheisyys ja inhimillisyys.

Funkisrakennukselle tyypillisiä tehostevärejä näkyy Paimiossa paljon. Puhtaita värejä, sinistä, punaista vihreitä ja oransseja on julkisivujen rakenneosissa. Ikkunapuitteet ovat puolestaan tammenvärisiä. Seinäpinnat on maalattu kevein ja haalein sävyin. Valkoista, vihertävää, kellertävää ja harmahtavaa. Portaikon keltainen lattia ja petroolinsininen ruokasalissa ovat piristäviä ja voimaannuttavia värejä!



Paimion tiloissa on paljon taiteellisen luovia ratkaisua vaikka käytännöllisyys ja hygienia edellä suunnittelua onkin tehty. Parantolan tilat ovat myös inhimillisiä ja potilaat huomioonottavia. Ympäröivä kaunis havumetsä luo kauniin maisema, joka avautuu Paimion ikkunoista. Paimion parantolasta löytyy myös Suomen ensimmäinen maisemahissi, jossa matkatessaan on voinut ihailla ympäröivää vihreyttä ja metsämaisemaa.


Sairaalarakennusten lisäksi Alvar Aalto suunnitteli myös sisustuksen yhdessä vaimonsa Aino Aallon kanssa. Paimion parantola onkin kokonaisvaltainen teos, jossa sisustus tukee arkkitehtonisia ratkaisuja. Aallot olivat jo aiemminkin tehneet yhteistyötä Kaarinan Littoisissa sijaitsevan huonekalutehdas Korhosen kanssa. Tehtaan teknillisen johtajan Otto Korhosen avustuksella Aalto kehitti vanerista taivutetut huonekaluklassikot, joita Artek edelleenkin valmistaa.

Paimio tuoli on Aallon parantolaan suunnittelemista kalusteista poikkeuksellisen. Aalto halusi suunnitella vastapainoksi metalliputkesta valmistetuille huonekaluille jotain lämpimämpää ja inhimillistä.  Vuonna 1931 syntynyt tuoli on valmistettu taivutetusta vanerista ja laminoidusta puusta. Tuoli on esteettisesti todella kaunis mutta sen muoto oli myös tarkoin mietitty helpottamaan keuhkopotilaiden hengittämistä. Tuolin istuinosan kääntyvä etureuna muodosti myös säilytystilan vaikka siinä istuvan potilaan kirjalle tai lehdelle. Alvar Aallon ajatus oli myös tuolin kauneudella edistää potilaiden hyvinvointia.


Paimion parantolassa on säilytetty muutamia potilashuoneita siinä asussa mitä ne ovat olleet parantolan aikoina. Potilashuoneissa levollisilla väreillä oli rauhoittava merkitys. Kaunis turkoosi toistuu vuodevaatteiden lisäksi myös kalusteiden metallijalustoissa. Jopa huoneiden pesualtaat oli suunniteltu siten, että hanavesi valuisi niissä mahdollisimman hiljaisesti. Huoneiden katot oli maalattu muuta huonetta tummemmalla sävyllä lisäämään vielä enemmän levollisuuden tunnetta. Epäsuorat valaisimet heijastivat valoa huonetilaan katon kautta. Kahden hengen huoneissa oli ikkunan alla myös työpöytä ja seinälle kiinnitetyt vaatekaapit.


Keuhkotautiin sairastuneita potilaita makuutettiin Paimiossa hallialueella. Kolme kertaa päivässä potilaat vietiin sängyissään makaamaan isolle kattoterassille, josta oli näköala puiden latvojen yli kauas. Talvella käytettiin makuupusseja kylmyyttä vastaan. Raittiin ilman ja otsonin uskottiin parantavan tuberkuloosia vaikka itse asiassa lääkehoitoa tautiin olisi tarvittu.

Löysin kattoterassille johtavan käytävän ikkunakahvasta nimikaiverruksen. Ehkä Sirkka Vuorinen on ollut potilaana täällä joskus sairastuttuaan keuhkotautiin. Hän on joutunut jättämään perheensä tultuaan potilaaksi tänne Paimioon. Sirkka oli ehkä nuori tai keski-ikäinen koska näissä ikäryhmissä sairastuneita oli eniten. Hän vietti pitkiä aikoja vuoteessaan maaten ja kolmasti päivässä katsellen näitä samoja havupuita. Ehkä läheiset, perhe tai rakas eivät juurikaan käyneet katsomassa Sirkkaa koska parantola oli kaukana asutuksesta ja kulkuyhteydet Paimioon hankalat. Masennus potilailla oli hyvin tavanomaista koska keskimääräiset hoitoajat potilailla 30-luvulla olivat 7 kuukautta. Paraniko Sirkka ja palasiko hän takaisin kotiseudulleen tai menehtyikö hän tuberkuloosiin...?



Paimion parantolassa on mahdollista vierailla kesäisin jolloin järjestään yleisöopastuksia lauantaisin klo 10  ja sunnuntaisin klo 16. Opastuksen hinta oli viime kesänä 9 euroa ja opastukselle pääsee vain oppaan kanssa. Ympäri vuodenkin on mahdollista vierailla Paimiossa mutta vain ryhmän kanssa. Tarkemmat tiedot ryhmäopastukselle löytyvät tästä. Kierros voi olla arkkitehtuuri painotteinen mutta erikseen järjestetään myös enemmän tuberkuloosiin ja lääketieteeseen keskittyneitä opastuksia.

Museovirasto on määritellyt Paimion valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi Suomessa. Toivottavasti Paimiosta tulisi joskus Unescon maailmanperintökohde myös. Usein kierroksilla on kuulemma myös mukana henkilöitä, joiden edesmenneitä omaisia on ollut hoidettava täällä ja viriää mielenkiintoisia keskusteluja mm. hoitomenetelmistä.

Paimio on ehdottomasti näkemisen arvoinen paikka!






14 kommenttia:

  1. Aalto on suomalaisen arkkitehtuurin ja muotoilun ikoni. Funktionalismin juurruttaja. Tykkään hänen linjkakkaastaan ja omalla tavallaan yksinkertaisen selkeästä tuotannosta. Aalto tuolit on kauniita - olen erityisesti mieltynyt satulatuoliin - mutta niin kalliita. Paimio voisi olla ensi kesän reissukohde.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehdottomasti suosittelen Paimiossa vierailua Marja! Näet sen kokonaistyön, jonka toimi Aallon ponnanduslauta maailmanmaiseen.

      Minua puhuttelevat myös Alvar Aallon kalusteet ja itse olen vuosia haaveillut Aallon tarjoilupöydästä. Ehkä jonain päivänä....lottovoittoa odotellen :)

      Poista
  2. Tuosta rakennuksesta näkee tosiaan funktionalismin tyylisuunta. En voi lopettaa ihailemasta noita Aallon suunnittelemia huonekaluja. Todellisia aaltoja, näyttävät siis aalloilta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paimio on hyvä esimerkki valkoisesta funkisarkkitehtuurista vaikka tosin vähän kaukana pääkaupunkiseudulta mutta sinne voi tehdä päiväretken, johon sitten vaikka yhdistää vaikka Turun vierailun. Aallon kalusteet ovat hyvin linjakkaita ja "aaltomaisia". Kivaa päivää Outi!

      Poista
  3. Tosi mielenkiintoinen postaus! :) Paljon uusia tietoja ja juttuja! Harvoin jaksaa lukea näin pitkää postausta sanasta sanaan loppuun saakka :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Henna, että jaksoit lukea loppuun saakka. Tällaisesta aiheesta on vaikea kirjoittaa kovin lyhyesti ja arkkitehtuuri vie minut aina mukanaan :)
      Mukavaa lumista päivää!

      Poista
  4. Mielenkiintoinen postaus, taattua Marjon ammattimaista osaamista!

    Ihailen aina tätä sinun paneutumista asiaan. Olen ole törmännyt tähän Paimion parantolaan aikaisemmin, siis aivan uusi tuttavuus. Kiitos tästä Marjo :)

    Kivaa viikkoa sinulle ihanuus! ja rapsuja Minnielle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tuulanneli :)

      Arkkitehtuuri on minulle niin rakas aihealue, että siitä jo tietää ennakkoon jonkin verran. Usein myös aihe vie mukaana kuten tässäkin kävi. Oli todella jännää myös löytää tuo "Sirkan kaverrus". Mielikuvitus lähti laukkaamaan. Täälläkin talossa on ollut paljon erilaisia ihmiskohtaloita...

      Kivaa viikkoa myös Vaasaan ja rapsuja Hansille :)

      Poista
  5. Tosi mielenkiintoinen postaus! Olipas kiva lukea ja nähdä kuvia tällaisesta paikasta. Itse paikasta olen kuullut, mutta koskaan en ole perehtynyt asiaan enempää.

    http://lifewithhannamari.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun pidit Hanna-Mari! Paikka on itsessään ehkä vähän "karmivakin" juuri tämän menneisyytensä takia mutta todella hieno arkkitehtoninen kokonaisuus.
      Tsemppiä vauvan kanssa :)

      Poista
  6. Vanha parantola ei tulisi itselle mieleen vierailukohteena. Nyt kuitenkin tämän luettuani aloin itsekin miettimään millaistahan siellä on ollut töissä ja millaisia ihmiskohtaloita nuo seinät ovat nähneet ja kuulleet. Moniko kuoli ja moniko tervehtyi. Omalla tavallaan niin synkkä mutta myös toivoa tuova paikka. Todella mielenkiintoinen postaus. Kiitos <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun tein tätä postausta löysin sellaista tietoa, että 100 vuotta sitten tuberkuloosiin kuoli yksi ihminen tunnissa eli 10 000 vuodessa.

      Mielenkiintoista oli myös se, että vuosien 1936–1976 eristettiin yli 5 000 vauvaa Joulumerkkikoteihin, jotta he eivät saisi kotonaan tuberkuloositartuntaa. Näistä Joulumerkkikodeista ilmestyi kirja pari vuotta sitten ja se jos mikä olisi mielenkiintoista luettavaa.

      Olepa hyvä ystäväi :)

      Poista
    2. Kerronpa oman perheemme tarinan. Äitini oli Paimion parantolassa ensimmäisen kerran v. 1950. Tarkkaa aikaa en muista kuinka kauan, mutta yli puoli vuotta. Hänelle tehtiin siklloin ilmarinta, joka oli siihen aikaan yleinen hoitomuoto. Isäni oli parantolassa v. 1954, en taaskaan muista kuinka kauan. Åitini oli jälleen parantolassa v. 1956. Tällöin hoito kesti kokonaisen vuoden ja häneltä poistettiin keuhkolohko. En enää muista olivatko vanhempani muita kertoja tässä välissä, mutta isäni oli parantolassa v. 1963 . Äitini kuoli samana keväänä, muttei keuhkotautiin. Isäni oli sen jälkeen siellä ja hän kuoli parantolassa v. 1974. Tässä välissä olin minäkin parantolassa Vuosi oli joko 1968 tai 1969. Vanhempani söivät lääkkeenä Pass-nimisiä rakeita ja oksentelivat koko ajan. Minun hoitoni kesti 3 kuukautta. Kun menin parantolaan ja ensiksi lääkärin vastaanotolle, hän yritti määrätä Passia ja minä sanoin, etten syö sitä. Lääkäri taipui ja määräsi minulle antibioottikäälityksen, joka siihen aikaan oli huippikallis. Tämä oli minun pelastukseni. Parantola sijaitsee aivan upealla paikalla mäntymetsän keskellä, oli hienoa ulkoilla maastossa. Siellä ollessani aika kului todella hyvin. Siellä oli mm. käsityöosasto, useat kangaspuut. Kudoin muutaman shaakin. Aikaa on kulunut jo todella paljon, enkä muista kaikkia yksityiskohtia enää, mutta tässä on minun tarinani.

      Poista
    3. Kiitos Tuula Jokinen tästä koskettavasta tarinasta liittyen Paimioon.

      Paimion kierroksella tapasin vanhemman naisen, jonka isä oli myös ollut Paimiossa potilaana. Ikävää kuulla, että vanhempasi eivät selvinneet Paimiosta terveinä takaisin kotiin. Sinulla oli parempi onni matkassa ja ehkä myös lääkehoito ja se saamasi antibiootti auttoivat.

      Tehdessäni tätä postausta etsin paljon tieoa ja löysin Arno Forsiuksen kirjoituksen: Tuberkuloosi ja sen hoidon historia.

      Sieltä löysin tällaista tietoa liittyen näihin "PAS rakeisiin".
      "Toisen maailmansodan jälkeen 1940-luvun loppupuolella kehitettiin ensimmäiset tuberkuloosibakteeriin tehoavat lääkkeet. Streptomysiini keksittiin vuonna 1943 ja PAS eli para-amino-salisyylihappo samoin vuonna 1943. Ne saatiin yleiseen käyttöön kolme–neljä vuotta myöhemmin. Varsinkin streptomysiinin teho oli erinomainen, mutta lääkkeellä oli toisaalta merkittäviä sivuvaikutuksia. Heti 1950-luvun alkutaitteessa saatiin käyttöön vielä pari uutta lääkettä, tiosemikarbatsoni ja isoniatsidi eli INH."

      Jos sinua kiinnostaa niin tästä linkistä pääset lukemaan lisää Forsiuksen kirjoituksesta.
      http://www.saunalahti.fi/arnoldus/tubercul.html

      Hyvää joulun odotusta sinulle ja kiitos vielä kerran kommentista, jonka huomasin vasta nyt.
      Pahoittelut, että vastaukseni on kestänyt.

      Poista