Pages

elokuuta 07, 2017

Löytöretki Lohjalle tarjoaa Lohjansaaren Martinpihan, Paavolan tammen, Tytyrin ja Kaarteen sotamuseon


Sukulaisiani asuu Lohjalla ja olen käynyt siellä aivan lapsesta saakka. Olen luullut tietäväni ja tuntevani Lohjan seudun kuin omat taskuni mutta niin vain kävi, että kesäkuisella Lumo Matkailun päiväretkellä pääsin tutustumaan muutamaan itselleni täysin uuteen ja todella kiinnostavaan kohteeseen. Lohjansaaresta olin sentään kuullut mutta tällä lukemattomien omenapuiden saarella kävin tänä kesänä ensimmäistä kertaa. Aloitimme päivän Kettukallion Elämystilalla, josta olenkin tänne blogiin jo ehtinyt kirjoitella. Sieltä jatkoimme sitten näihin seuraaviin mielenkiintoisiin kohteisiin, joista osa siis minulle täysin uusia. Tervetuloa mukaan!

Martinpiha


Martinpihan historia ulottuu aina vuoteen 1571, jolloin Marttila-niminen tila mainitaan kun Ruotsin vallan aikana on kartoitettu Suomen puolen tilojen varallisuutta. Tilaa on hallinnoinnut Marttelinin suku ja viimeinen suvun omistaja on tilalla ollut 1973, jonka jälkeen tila on lohkottu ja myyty. Päärakennus ympäristöineen on pyritty säilyttämään yhtenäisenä. Enemmän historiaa löydät tästä


Martinpiha tarjoaa kokonaispalvelua, johon kuuluu majoitusta, juhla- ja kokoustiloja, aktiviteetteja ja tapahtumia. Martinpihan omistajat asuvat aina talvet Espanjan lämmössä ja joten erityisesti ruokatarjoiluissa voi näkyä vähän eteläeurooppalaista twistiä mukana. Martinpihan kahvila-ravintolakin on nimeltään hauskasti Venta La Riihi. 


Martinpihan pihapiiristä löytyi "erikoisella" nimellä varustettu Antique & Humpuque aitta. Kävin pikaisesti kurkistamassa sisälle ja vaikka mitä antiikkia tai sitten humpuukkia olisi ollut tarjolla :) Tynnyriverstas puolestaan myy käytetyistä viinitynnyreistä tuunattuja tuotteita ja viinitarvikkeita.  


Lohja on Suomen omenakaupunki ja vierailumme aikana omenapuut olivat kauniissa kukassa. Jos Lohjansaaressa kukkii keväällä Alitalon omenaviinitilan 13000 omenapuuta niin syksyllä täällä poimitaan kyllä todella paljon omenoita. Syksyllä Lohjalla vietetäänkin Omenakarnevaaleja Lohjan museon pihamaalla 23.9. Tapahtumassa valitaan myös vuoden Omenatyttö.


Totta kai meitä naisia varten löytyy Martinpihasta myös Rättiliiteri (kesävaatteita, koruja, käsilaukkuja), Muki ja Mutteri (taloustavaraa, leikkikaluja, puutarhatuotteita) sekä Kippo ja kuppi (käyttökeramiikka) :)

Martinpihassa voi majoittua maalaisromanttisen rauhallisesti ja kodikkaasti. Majoitustiloilla on hauskat nimet: Gustava, Alma, Akseli, Ida, Hedda, Esteri ja Anna. Pääsimme kurkistamaan muutamiin majoitustiloihin ja siellä olisi kyllä ihan mielellään nukkunut yönsä vanhan talon ilmapiirissä. Ovatkohan majoitustilat saaneet nimensä talon entisiltä omistajilta kenties...?


Martinpihan Venta La Riihessä tarjoillaan tapaksia, jäätelöannoksia, keittoja, itseleivottuja piirakoita ja kakkuja sekä muitakin ruoka-annoksia. Tuo itse leivottu näkkileipä oli todella maukasta. Ravintolassa voi nauttia viineistä ruokien kera. Mukavan sympaattinen kokonaisuus kauniilla paikalla Lohjansaaressa. Vielä ehtii piipahtaa tänä kesänä Martinpihassa!


Tytyrin Elämyskaivos

"Tytyrin Elämyskaivos on joka kerta yhtä jännä paikka kun siellä vierailee" toteaa bloggaaja käytyään maan uumenissa ehkä 3-4 ellei peräti 5 kertaa. En edes enää pysty laskuissa mukana! Erikoiseksi kohteen tekee myös se, että keskellä Lohjan kaupunkia on mahdollista päästä kurkistamaan mitä maan alla tapahtuu/on tapahtunut jo vuodesta 1897. Kaivostoiminta Lohjalla on alkanut jo vuonna 1542  kun Ruotsi-Suomen kuningas Kustaa Vaasa antoi laamanni Eerik Flemingille luvan aloittaa rautamalmin louhinnan Ojamon kaivoksessa, joka tosin suljettiin jo 1862. Tarkemmin Lohjan kaivostoiminnan historiasta voit lukea tästä


Tytyrin Elämyskaivokseen laitetaan päähän valkoinen kypärä turvallisuuden takia ja sitten astutaankin KONEn hissiin. Eikä nyt puhuta mistään tavallisesta kerrostalon hissistä vaan tässä KONEen hississä on upeita led-valoja, erikoinen äänimaailma ja koko hissin muotoilu on "vähän scifimäinen". Eikä matkantekokaan hissillä ole kovin verkkaista vaan taisimme parhaimmillaan mennä 6m/s alaspäin. Hyvin tasaista menoa ja ahkerasti tätä Suomen nopeinta hissiä kuvattiin kun laskeuduimme tasolle -110 m. KONE testaa hissejään täällä Tytyrin kaivoksessa, jossa päästään jopa 300 m syvyyteen kokeilemaan hissejä maailmalle rakennettavia huikean korkeita pilvenpiirtäjiä varten. 


Tytyrin kaivosmuseo on avattu 1988. En muista tarkkaa vuotta kun olen käynyt Tytyrissä ensimmäistä kertaa (ehkä vuonna 2000) mutta silloin kaivokseen laskeuduttiin alas avoimella vaunulla, joka kulki kiskoja pitkin. Siinä me istua pönötimme ja vaunu lipui hitaasti alas maan uumeniin. Tästä on kuitenkin luovuttu ja nyt entistä sisäänkulkua voi käydä vain katselemassa muinaismuistona :)



Tytyrin kaivoksen käytävät risteilevät lähes 400 m syvyydessä Lohjan kaupungin ja järven alapuolella. Täällä maan alla menee vähän etäisyyksien arviointi sekaisin ja mietin miltä mahtaisi tuntua olla vielä useita satoja metrejä syvemmällä mitä me nyt olimme? Käytäväverkostoa maan uumenissa luikertelee 60 km verran. Melkoinen luolasto! Kuvassa Äiti on vihannes -blogin Paprikan kivenmurskaus näytös menossa. Rankkaa puuhaa tämä kivien hakkaaminen :) Ovat myös nuo työkalut ennen olleet aika painavan oloisia. Raappavintturissa on ollut aikoinaan kiinni tuollainen raappakauha, jonka avulla räjäytetyt kivet on siirretty vaunuun ja ylemmille tasoille vaijereilla.



Joku onnellinen saa ostaa "kaivoskoneen" Tytyristä 1€/1kg hintaan :)


Kalkkiveä Tytyrin kaivoksesta on louhittu jo kohta 100 vuoden ajan ja kalkkikiveä on laskettu riittävän vielä vuosikymmenten ajan. Parhaimmillaan kalkkiveä on saatu miljoonan tonnin vuosivauhdilla kaivoksesta! Kaivostyön luonne on vuosien myötä onneksi muuttunut ja työturvallisuus on myös parantunut. Kun katseli kaivosmiestä käsikäyttöisen poran kanssa mielessä kävi ajatus, että täällä on tehty todella raskasta hommaa ennen muinoin. 


Tytyrin Elämyskaivoksen ehkä vaikuttavin osa on kurkistus kaivoslouhokseen, jossa esitetään maanalainen valo- ja musiikkiesitys. Kun Edvard Griegin Vuorenpeikkojen tanssi kajahti soimaan ja valot alkoivat välkkymään ja valaisemaan tuota louhosta käsitti miten suuria onkaloita tänne maan alle on oikein kaivettu. Tämä louhos ei ole enää käytössä ja joskus vuosia sitten olen kuunnellut Jean Sibeliuksen Finlandian samalla paikalla. Erittäin mieleenpainuva kokemus ja täällä voi myös kokeilla oman äänensä kaikua. Tytyrin Elämyskaivoksessa on lisäksi kaksi pienemmissä tiloissa olevaan valoinstallaatiota, jotka ovat avoinna 30.9. saakka. Pääsimme vierailun yhteydessä kurkistamaan myös Tytyri-saliin, jossa olen nauttinut Muru pops down in Tytyri -illallisen 2013 syksyllä. Melko huikea elämys oli myös syödä täällä maan alla herkullista ruokaa.

Paavolan tammi

Suomen kauneimmaksi puuksi nimitetty Paavolan tammi löytyy myös Lohjan alueelta. Tarkemmin tämä lumova puuvanhus sijaitsee Paavolan kylässä Lohjansaaren eteläosassa. Tammen luokse pääsee kävelemällä kaunista luontopolkua, joka alkaa Lohjansaaren vanhan puurakenteisen kyläkoulun läheltä. Luontopolku kulkee rauhoitetun lehtoalueen halki. Polun varrella voi tehdä havaintoja puiden ja kasvien lisäksi myös opastetauluista, joissa kerrotaan mm. luonnonvaraisista kekomuurahaisista ja lehtomaisemasta.



Koska ollaan luontopolulla ei täällä astuta pois polulta eikä jätetä roskia luontoon. Rauhoitetusta lehtomaisemasta voi nauttia kaikilla aisteillaan kunnioittamalla ympäröivää ainutlaatuista luontoa.


Lyhyen kävelymatkan jälkeen Paavola tammi kohoaa silmien eteen aukiolla. Se on käsittämättömän suuri! Sen arvioidaan olevan 400-500 vuotta vanha. Ympärysmittaa tällä tammivanhuksella on 473 cm ja puun on 110 m korkea. Saadakseen Paavolan tammen kokonaan valokuvaan täytyy olla melko kaukana siitä. Puun oksatkin tuntuvat leviävän joka suuntaan joten nippa nappa saan sen mahtumaan valokuvaani. Otan monta kuvaa koska haluan nähdä puun eri kuvakulmista. Puu on käsittämättömän ylväs ja jotenkin sitä hiljentää jopa ääntään puuvanhuksen lähellä. Puun juurilla ei saa liikkua ettei vanhan tammen hyvinvointi kärsisi tallomisesta. Alue tammen ympärillä on aidattu ja toivottavasti kaikki muistavat myös noudattaa tuota suojaaitaa. 



Paavolan tammesta tuli melkoinen somejulkkis kun Retkipaikassa kirjoitettiin siitä pari vuotta sitten. Paavolan tammella alkoi melkoinen kuhina kun kaikki halusivat tulla katsomaan Suomen kauneinta puuta. Nämä sammalpeitteiset oksat ja itse puu ovat niin vanhat, että säilyäkseen vielä tästäkin eteenpäin elinvoimaisena toivoisi kaikkien kunnioittavan puuta ja sen hyvinvointia. Luonnossa luonnon ehdoilla ja Paavolan tammea kunnioittaen mutta siis ehdottomasti koettava elämys! Minusta täällä voisi olla myös mielenkiintoista käydä syksyllä tai talvella. Laitetaan mietintämyssyyn!


Kaarteen sotamuseo

Lohjalta osoitteesta Rakettikaari 1 löytyy myös äärimmäisen mielenkiintoinen Teija ja Kalervo Kaarteen sotamuseo. Tämä ulkoapäin aivan nykyaikainen rakennus kätkee seiniensä sisälle täysin autenttisen museokokonaisuuden, johon on kerätty sotien 1939-1945 esineistöä. Kaarteiden yksityinen kotimuseo on hieno kunnianosoitus Suomen itsenäisyyden puoleista taistelleiden muistolle. Nyt Suomen itsenäisyyden 100-vuotisjuhlavuoden kunniaksi kannattaa ehdottomasti tehdä tänne vierailu. Sotamuseon kotisivuilta selviää tarkemmin miten museoon pääse tutustumaan. 


Lottakanttiinista alkoi vierailumme juomalla siellä kahvit makean kera. Museon esineistöön on kerätty mm. aitoja Lotta Svärd kahvikuppeja. Taustalla soi ajan hengen mukaista musiikkia kun isäntämme kertoili museosta tarkemmin. Pohdimme samalla omaa suhtautumistamme Suomen itsenäisyyteen ja sota-aikaisiin asioihin. Kerron itse lapsuudessani sulkeneeni sota-ajat pois miestäni vaikka niistä luettiin mm. koulun historian tunneilla. Vasta aikuisena nähtyäni elokuvat Rukajärven tie ja Käsky olen hakenut enemmän tietoa sota-ajoista ja tapahtumista silloin. Sota tuntui lapsena/nuorena liian pelottavalta eikä siitä halunnut olla liian tietoinen mutta nyt asiat ymmärtää ihan eri perspektiivistä.


Kaarteen sotamuseoon on rakennettu jopa aito juoksuhauta ja pääsimme jopa kurkistamaan aitoon korsuun, jossa kamina hehkui punaisena. Tuntolevyt kaulassa kerrossängyissä loikoili sotamiehiä lepäämässä. Sotilaspakeista oli syötykin jotain koska lusikat olivat siellä vielä pystyssä. Pöydällä oli korttipakka levällään. 


Mietin kävellessäni ja katsellessani sotamuseoon kerättyjä esineitä miten valtava työ tätä varten on tehty. Vaikka sota on todella ikävä ja pelottavakin asia ei sitä voi kieltää ja historia on hyväksyttävä sellaisena kuin se on tapahtunut. Ilman sotaveteraaneja meillä ei olisi tällä hetkellä itsenäistä maata. Kaarteen sotamuseo kertoo ja johdattaa hyvin sotavuosien ajankuvaan sekä tapahtumiin.  


Sota-aikana oli rintamalla aikaa tehdä myös puhdetöitä. Kauniita puuesineitä löytyy vieläkin kodeista ja onneksi on niitä saatu talteen myös tänne sotamuseolle. Olen itse ostanut pari sota-ajan puhdetöinä tehtyä puupurkkia kirpputorilta. 


Kenttäsairaalassa oli kaikki tarvittava ja varmaan siellä on myös tehty kaikki voitava. Ehkä pysähdyttävin oli tässä vitriinissä ollut koruton teksti "Pyydetään, ettei arkkua avata." 


Talvisodan ajanjaksoa suksineen ja kelkkoineen esiteltiin seuraavassa tilassa. Kaarteen sotamuseossa kuljetaan huoneesta ja tapahtumasta toiseen. Äänimaailma tukee aina kutakin tilaa autenttisesti. 


Myös elämää rintaman ulkopuolella pääsi kokemaan. Aidontuntuinen pommisuoja varustettuna ääniefekteillä ja vilkkuvilla sähkövaloilla tuli koettua. Muistan oma isoäitini kertoneen, että Helsingissä pommisuojina toimivat usein vain tavalliset kerrostalojen kellarit. Ei kuulosta kovin turvalliselta suojapaikalta mutta varmasti parempi sekin kuin oma koti...


Ehkä minua sotamuseossa kosketti eniten tämä sotalapsista kertova osuus. Lohjan ja Virkkalan alueen sotalapsien valokuvia seinällä nimilaput kaulassa odottamassa junaa asemalla. Lapset pääsivät turvaan sodalta mutta joutuivat eroon omasta perheestään. Vaikea asia käsitellä ja ymmärtää...


Kiitos Lumo Matkailulle uusista elämyksistä ja kokemuksista! 



4 kommenttia:

  1. Ihania kuvia ja aivan huikea toi tammi! :o

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jonna :) Tammi on erittäin vaikuttava ehkä vähän mystinenkin.
      Tammi on tarkkaillut maailmanmenoa kauan ja olisi kiva tietää mitä kaikkea se on nähnyt.
      Mukavaa alkanutta viikkoa :)

      Poista
  2. Lohja on kyllä yllättävän hyvä ja monipuolinen kohde!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos seurasta Rva Kepponen :) Meillä oli erittäin mukava ja antoisa päivä. Paljon ehdittiin nähdä ja kokea mikä parasta aurinkoisessa säässä. Lohja yllätti myös minut, joka luulin olevani tietoinen ihan kaikesta siellä.

      Poista