maaliskuuta 08, 2015

Nyt on meidän päivä tytöt!

Tänään 8.maaliskuuta vietetään kansainvälistä naistenpäivää. Minun ensikosketukseni tähän meidän naisten omaan päivään tapahtui kauan sitten jo lukio aikoina. Venäjänkielen opettajani kertoi mitään tietämättömille teineille miten päivää oli aloitettu viettämään 1900-luvun alkupuolella erityisenä päivänä, jolloin miehet kunnioittavat äitejä, vaimoja, tyttöystäviä tai naispuoleisia työtovereitaan kukilla tai pienillä lahjoilla. Toivotimme oppitunnin päätteeksi toisillemme международный женский день.
Meistä lukiotytöistä on kasvanut jo aikuisia naisia mutta millaista on olla nainen?
Me naiset olemme ikuisella laihdutuskuurilla miettien "Enää x kuukautta rantakauden alkuun joten jätän nyt ottamatta tuon herkullisen korvapuustin kahvin kanssa.". Kotona saatamme silti avata ystävämme Ben&Jerryn kannen ja lusikoida tyytyväisenä "ihan vain muutaman herkullisen suupalan" siinä Teho-osaston tai ties kuinka monennen Sex and the City katselun lomassa
"mä en syö sitten huomenna mitään" tuumien. Inhoamme sitä, että säännöllisin väliajoin naistenlehdet hehkuttavat milloin mitäkin laihdutuskuuria tai dieettia ja saavat meidät ärtyneiksi kun emme tiedä onko nyt paleon, ketoosin vai kaalikeiton vuoro.
Me naiset treenaamme hiki päässä saadaksemme sen beachbodyn tai mahtuaksemme juuri siihen oikeaan asuun parhaan ystävämme häihin. Me lankutamme, käymme bodybumpissa, crosstrainingissa, pilateksessa tai shapessa. Hikoilemme hot joogassa, zumbassa tai atleettisen PT:n avustuksella kahvakuulat heiluen. Me pyöräilemme työmatkat tai olemme käyttämättä hissiä. Talvella saatamme pulahtaa avantoon tai harkitsemme edes fustran aloittamista. Käymme meditoimassa, pari vuotta sitten makasimme piikkimaton päällä ja nyt yritämme seisoa päällämme.



Me naiset käymme yhdessä kahvilla tai skumpalla päivittämässä toistemme elämäntilanteita ja vähän siinä sivussa myös ehdimme vilkuilemaan onko paikalla jotain "kuumia isäntiä". Joskus on vaikea selittää miksi "kahvihetket" venyvät monen tunnin mittaisiksi kun päivitettävää on vain niin paljon... Meidän naisten tapa on puhua asioista paljon peilaten toistemme näkemyksiä omiimme ja koska meillä on paljon sanoja sanottava siinä vain joskus menee myös sitä aikaa. Kun puhumme paljon ystäviemme kanssa säästämme myös miehiä/poikaystäviä niiltä naisystävien kanssa puhuttavilta "Hei, näytänkö mä lihavalta boyfried farkuissa?" "Sadulla ja Terolla ei mene nyt just hyvin, mitä mieltä sä olet siitä?" "Hannan mies pettää sitä, eiks oo kauheeta?"


Me naiset rakastamme shoppailua. Voimme shoppailla hyvin ihan yksinämme kuten tämän blogin kirjoittaja haluaa aina tehdä mutta myös hyvän ystävän/ystävien kanssa. Koska me naiset olemme keräilijöitä luonteeltamme vastakohtana metsästäjä miehille meidän tulee kosketella ja ihastella asioita, vaatteita, kenkiä ja materiaaleja kaupoissa ja kerätä tietoa sitä kautta. Meitä shoppailu ei ollenkaan väsytä. Voimme hyvin käydä sovittamassa vaikka hääpukua vaikka emme olisi edes menossa naimisiin koska meistä on vain ihana tehdä niin ja kuvitella mahdollinen tuleva juhlatilanne kirkkoineen ja vastaanottoineen. Me naiset olemme siis ikuisia haaveilijoita ja unelmoitsijoita eli voimme oikein hyvin uneksia myös täysin saavuttamattomista asioista. Meidän tippaleipä aivot eivät olet yhtä kahlittuja logiikkaan kuin putkiaivot. Me naiset - tai ainakin osa meistä - ostamme aivan liikaa kenkiä koska ne vain ovat niin ihania ja huutavat kaupassa "osta minut". Meillä on siis myös paheita ja juurikin tällä ostamisen saralla.




Me naiset - tai ainakin melko monet meistä - tykkäävät kokkailla ja leipoa. Tutkimme lehdistä ja netistä uusi ruokareseptejä kun avokadopasta ja bulled pork ovat jo niin passé. Haluamme kokeilla jotain jolla yllättää oma mies, poikaystävä tai parhaat naisystävät. Luemme ruokablogeja ja mietimme aina miten muiden valmiit ruuat näyttävät niin paljon paremmilta kuin meidän omat. Joskus kun onnistumme oikein hyvin jossain kokeilussa postaamme siitä heti kuvan Facebookiin, Instagramiin tai hehkuttelemme sitä muualla somessa "eikös ole upea". Myös kattausten ja ruuan esillepanon suhteen harrastamme vähän kilpavarustelua muiden naisystäviemme kanssa.
"Marialla oli ensimmäisenä Hobstar lasit, damned!"




Me naiset olemme toisinaan vähän haastavia ja ehkä hiukan vaikeitakin kun meillä on PMS-oireita, bad hair day, ruuhkavuodet, liikaa tekemistä ja vain kaksi kättä, tiukkoja työtilanteita, joku ei soita vaikka lupasikin soittaa, vaaka on varmasti rikki kun paino ei putoa tai joku muu mielialaa laskeva juttu menossa tai tatin otsaan kasvattava tilanne juuri päällä. Meitä piristää parhaiten halaus, muutama rohkaiseva sana, avun tarjoaminen tai vain kuunteleminen kriisissä vaikka keskellä yötä. Kauniit kukatkin voivat joskus karkottaa pahan mielemme :)




Me naiset opiskelemme lukion jälkeen ahkerasti, määrätietoisesti ja valmistumme hyvin arvosanoin eri alojen oppilaitoksista. Meillä on opintojen lisäksi kielitaitoa, hyviä sosiaalisia kykyjä ja taitoja, ongelmanratkaisu kykyä, uskottavuutta, empatiaa, kilpailuhenkisyyttä ja paljon annettavaa. Silti ansaitsemme työelämässä vähemmän palkkaa kuin miespuoleiset opiskelukaverimme? Törmäämme säännöllisesti lasikattoon ja kummeksumme puhetta naiskiintiöistä? Meistä on outoa, että suomalaiset naiset saivat kolmantena maana maailmassa ja ensimmäisenä maana Euroopassa äänioikeuden jo 1906 mutta silti painiskelemme edelleen em. ongelmien kanssa. Tiedämme, että raskautemme, äitiyslomamme, sairaat pienet lapsemme ja mahdolliset vanhempainvapaat kuormittavat työnantajaa mutta silti meistä tilanne on nurinkurinen ja väärin ja sille pitäisi tehdä jotain koska muuten turhaudumme vielä enemmän.




Me naiset autoilemme - tai ainakin suurin osa meistä - sujuvasti liikenteen joukossa emmekä ole siis teiden tukkona. Meitä ei tarvitse ohittaa itse ajaen huomattavaa ylinopeutta ja katsoa ohimennessään "nainen ratissa" -katseella. Jos satutkin ohittamaan meidät niin toivottavasti teet sen edes niin ettet tule suoraan eteemme 120km vauhdissa moottoritiellä levittäen samalla kurat tuulilasiimme. Me naiset emme autokaupassa ole välttämättä kiinnostuneita siitä missä väreissä autoa on sisältä ja ulkoa saatavissa ja voimme haluta myös katsahtaa konehuoneen puolelle. Pikku vinkkinä Suomen surkein kuski -ohjelmassa on ollut sekä naisia että miehiä :)



Me naiset kysymme tietä kun olemme eksyneet eikä se ole meistä ollenkaan noloa. Kun omat taidot loppuvat ja navigaattorikaan ei enää auta avaamme ikkunan "Hei anteeksi, voisitko neuvoa...." tyylillä emmekä sammuta radiota ja jatka ympyrän kiertämistä. Myönnän, että jos autoomme tulee vika suurin osa meistä soittaa apua tai pyytää sitä muilta. Toivomme myös saavamme apua niin vastakkaiselta sukupuolelta kuin kanssasiskoiltamme koska tienposkessa on kurja talvipakkasella kauan värjötellä kiperässä tilanteessa.



Tällaisia me naiset olemme minun mielestäni ja tämä bloggailu on tehty ketunhäntä kainalossa ja sisältäen runsaasti huumoria. Toivon etten loukkaa ketään koska maailmassa pitää olla tasapuolisesti sekä naisia että miehiä muuten tämän pallon sivilisaatio uhkaa joskus loppua. Muuten kansainvälistä miestenpäivää juhlitaan 19.marraskuuta. Päivä juhlinta on aloitettu vasta reilu kymmenen vuotta sitten ja sen tarkoitus on miesten terveyden edistämisen lisäksi kiinnittää huomiota sukupuolten välisten suhteiden parantamiseen, syrjintää ja juhlia tapahtunutta edistystä ja saavutuksia kuten miesten panosta yhteisöihin, perheisiin, parisuhteisiin ja lastenhoitoon.

Hyvää naistenpäivää meille naisille tänään. Te kaikki olette ihania naisia.
♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥
 Kaikki bloggauksessa käytetyt kuvat on lainattu netistä hakusanalla "vintage woman/women"

4 kommenttia:

  1. Hyvin kiteytetty siskoseni.

    Kukat ostin varmuuden vuoksi ihan itse pari päivää sitten, mutta #kuumaisäntä vei tänään brunssille.

    VastaaPoista
  2. Kiitos ja kumarrus Lumo :)
    Itsekin ostin kukkia niin niitä on varmasti tuossa maljakossa tänään. Kiva kun #kuumaisäntä vei brunssille ja titteli on otettu käyttöön....

    VastaaPoista
  3. mitä fotoja! päivä oli ja meni. Mukavaa viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vanhat mustavalkoiset valkokuvat ovat heikkouteni. Netti pursuaa ihan käsittämättömän hienoja otoksia menneiltä vuosikymmeniltä.
      Mukavaa viikkoa sinnekin :)

      Poista