marraskuuta 19, 2017

Tuli ja Valo Fiskarsin ruukissa - Cultura Mobila


Fiskarsin Tuli ja Valo tapahtuma järjestettiin 24.10. - 21.11. ihanassa ruukkimiljöössä. Kävin tässä samaisessa tapahtumassa edellisen kerran marraskuussa 2015 ja siitä syntyi postauskin tänne blogiin. Alunperin suunnitelmissa oli piipahtaa Fiskarsissa jo pyhäinmiesten päivänä pari viikkoa mutta isäni äkillinen sairauskohtaus muutti sen viikonlopun suunnitelmat. Reissu Fiskarsiin hautautui mutta onneksi ehdin sinne tänään. Valitettavasti LUX Helsingin useat kymmenet lyhdyt oli korjattu jo pois jokirannasta mutta ne toki ehtii nähdä sitten vuodenvaihteen jälkeen Helsingissä.


Fiskarinjoella kelluivat hevos- ja lintulyhdyt luoden valoa muuten pimeän iltapäivään. Kuulin myöhemmin, että valitettavasti ilkivalta oli aiheuttanut muiden jokilyhtyjen sammumisen. Kävimme ruokailemassa pientä suolaista Kuparipajassa ajankuluksi. Toast skagen ja suppilovahverokeitto olivat mukavan herkulliset pikkusuolaiset ennen suuntaamista Kuparinpajan Mustaan saliin. Kello 19 alkoi nimittäin Cultura Mobilan TULI & VALO spektaakkeli.



Teatteriohjaaja Julian Garner ja lavastaja Hanna Horte-Garner ovat Cultura Mobila -yhteisön perustajat. He ovat olleet järjestämässä Fiskarsiin talvitapahtumia tuomaa valoa talven pimeimpään aikaan. Teatteriryhmä Cultura Mobila puolestaan on jo usean vuoden ajan järjestänyt community theatre -spektaakkeleita, joissa täysin amatöörit esiintyvät yleisölle. Cultura Mobila esiintyi mm. osana Turun Kulttuuripääkaupunki projektia vuonna 2011.



Tänä vuonna Cultura Mobila esitti AINATAR -spektaakkelin Kuparipajan Mustassa salissa viitenä lauantaina. 45 minuuttia kestävä huikea esitys huipentui yleisön siirtymiseen Fiskarinjoen rannalle seuraamaan ison tuliveistoksen sytyttämistä joessa kelluvalla lautalla. Useimmat esitykset olivat olleet niin suosittuja, että kaikki halukkaat eivät ole mahtuneet sisälle Mustaan saliin. Esityksiin ei voinut varata paikkoja eikä sinne myyty erillisiä pääsylippuja.


"Cultura Mobilan AINATAR -esityksessa oli mukana nukettajatiimi, Manskören Raseborg, Axell, Fiskarin koulu yläasteen oppilaita, Raisa, Rasmus Pailos (musiikki), Seppo  Pailos (valot), Kelmu sekä muita mahtavia tyyppejä Raaseporista" kertoo Cultura Mobilan oma Facebook sivu. Sitä kautta sain myös selville, että varjoteatteri esityksen hahmot olivat Fiskarsin 5-6 luokan oppilaiden tekemiä. Huikeita, luovia ja taitavia nuoria!



Esitys kulki koko ajan jouhevasti eteenpäin ja näyttelijät esiintyivät myös osittain suomeksi ja ruotsiksi. Laulua, tanssia ja liikettä nähtiin näyttämöllä. Kävipä siellä vihreä lohikäärmekin ja sai tyttöjen päät ihan sekaisin. Juoni ja esitys pitivät koko ajan katsojan otteessaan. Ihmettelin esityksen alussa miten ihmeessä Ainatar, pyörivä henki pystyi pyörimään paikallaan niin kauan lavalla? Olisin itse varmaan jo parin pyörimiskerran jälkeen pudonnut maahan ja ollut ihan pää sekaisin :)


Näytelmän juoni lyhykäisyydessään oli seuraava. "AINATAR, pyörivä henki loihtii uuden kauniin maailman myyttisen joen rannalle. Kaikki on hyvin kunnes nuori lohikäärme ja sen mystinen mestari heittävät Ainattaren syvyyksiin ja perustavat oman pelon ja inhon valtakunnan. Voidaanko AINATAR pelastaa ja tasapaino palauttaa?" Esitys sopii yli 7-vuotiaille ja tämän illan esityksessä olikin aika paljon lapsia. Sekä lohikäärme ja mystinen mestari olivat kyllä aika pelottavia hahmoja mutta onneksi näytelmässä oli onnellinen loppu.



Cultura Mobilan yhteisötaideryhmä järjestää yhteistyössä Fiskars Villagen kanssa Tuli ja Valo teemakauden. Teemakausi koostui valotaiteesta, jättinukeista, varjoteatterista, tanssista ja musiikista. Tämän vuoden esitys oli jo kolmas ja innolla odotan ensi vuotta sekä uutta esitystä. Jokainen esitys huipentui tuliveistokseen Fiskarinjoella. Me siirryimmekin esityksen jälkeen katsomaan tuliveistoksen sytyttämistä.



Kiitos Cultura Mobila ja Fiskars Village upeasta elämyksestä!
Näkemisiin ensi vuonna.


marraskuuta 16, 2017

Lakritsi- ja salmiakkifestivaaleilla sai suut makiaks


Jos minua pyydettäisiin nimeämään suosikkimakeiseni olisi vastaukseni salmiakki, lakritsi tai suklaa. Mihin karkkiin käteni tarttuisi kun makean nälkä iskee riippuisi niin paljon aina kulloisestakin fiiliksestä. Suklaan miellän selkeästi lohtumakeaksi. Suklaapatukkaan tai -levyyn turvaudun kun sydänsuru iskee, maailma murjoo ja tekee mieli turruttaa itsensä sokerihumalalla.


Lakritsi ja salmiakki ovat taas enemmän sellaisia hyvää oloa vielä lisää boostaavia makeisia. Jo pelkästään lakritsin musta lääkehiilestä peräisin oleva syvä väri saa sen näyttämään voimakkaalta. Salmiakkia popsin taas sen erikoisen hyvän maun takia. Salmiakin käsittämättömän makean ja suolaisen liitto hellii makunystyröitäni lisäten vielä "hyvin pyyhkii" tunnetta ja "pystyn mihin vain" asennetta. Salmiakkijauhosta puolestaan tulee mieleen lapsuus...


Viime viikonloppuna pistäydyin elämäni ensimmäistä kertaa Lakritsi- ja salmiakkifestivaaleilla, jotka järjestettiin nyt neljättä kertaa. En ymmärrä miten suurena "mustan makean herkuttelijana" en ole tähän tapahtumaan eksynyt aiemmin. Wanha Satama oli ihan pinkeänä väkeä lauantai iltapäivänä. Koko tapahtumassa vieraili kahden päivän aikana 9000 henkilöä kun vuosi sitten vastaava määrä oli 6000. Festivaali tuleekin muuttamaan uusiin tiloihin ensi vuonna. Aika ahtaasti siellä mentiin standilta toiselle joten varmasti tervetullutta olla väljemmässä paikassa jatkossa.


Lakrids by Johan Bulow joulukalenterista olisi joka päivä jouluaattoon saakka voinut napsia ihanaa mustaa herkkua heti aamutuimaan. En ostanut ainakaan vielä :) Myös joulun Bronze Classic oli suussa sulavaa: pehmeää lakritsia, karamellisoitua Dulce de Leche -suklaata ja karkeaa merisuolaa. Lakridsin tuotteissa yhdistyy suklaa ja lakritsi, jotka kyllä toimivat yhdessä mainiosti.



Näitä suomalaisia salmiakkiperunalastuja pääsin maistelemaan jo viime keväänä. Ihan älyttömän maistuva yhdistelmä suolaista ja makeaa yhdessä. Kun avaat pussin se on menoa...rousk rousk...


Äärimmäisen mielenkiintoinen tuote oli Huhtasrinteen Salmiakki & Hunaja. Askolan mehiläistarhalla tuotettu hunaja maustettuna salmiakilla maistuu varmasti taivaalliselta vaikka jäätelön tai luonnonjugurtin kanssa. Tuote on myös voittanut Artesaaniruoan avoimessa SM-kilpailussa kultamitalin.


Suonenjoen Laku Tonkkaan ihastuin myös ja löysinkin sitä jo festarin jälkeen omankin kauppani hyllyltä. Laktoositon maitojuoma, joka on toimii hyvänä välipalana. Ihan superhyvä juttu on se ettei tuote sisällä keinotekoisia makeutusaineita. Minun vatsani ei nimittäin niitä kestä! Jännä makuyhdistelmä joten miksi en ottaisi "huikkaa hinkistä" kuten slogan kehottaa :D



Karkkikauppa Sweetheartin  ja  Miksei Oy:n välinen yhteistyö on tuottanut todella hauskoja puisia lakuja. Tuotteet on nikkaroitu omalta pihalta ja kesämökiltä kaadetuista puista sekä sahatuista oksista. Mustaan lakuun on yhdistetty niitä perinteisiä englanninlakujen värejä. Myös osaston kalusteet oli tuunattu muistuttamaan lakritsia. Ei ihme, että tuo lakutuoli oli suosittu selfien ottopaikka festareilla.



Festareilla on hyvin esillä myös lisäaineettomia ja vegaanisia lakuja. Maistoin näitä eikä maku juurikaan poikennut normi lakritsista. Sen verran kiire minulla oli messuilla etten malttanut osallistua tähän kuppikakkujen koristeluun. Nyt jälkikäteen vähän harmittaa, että oli niin kiire maistella kaikkea ettei osallistunut kilpailuun, jossa oli hyvät palkinnot voittajille. Makean nälkä taisi viedä bloggaajaa!


Istahdin hetkeksi festareiden hyvinvointipisteeseen ja nautin ihanan käsihieronnan, jossa käytettiin Elisabeth Johansson "Queen of liqorice" lakritsi-teepuu-balsamia. Pisteellä oli mukana Selis Kauneus & Spa tekemässä hierontoja niitä haluaville. Täytyy sanoa, että virkisti mukavasti kun kädet hierottiin oikein kunnolla. Tuo balsami ei tuoksunut yhtään liikaa lakritsille!


Arkkikaupan pikku pussukoissakin oli englanninlakuja somissa riveissä :) Englanninlakuista syön muuten aina ensimmäisenä nuo sinisillä tai punaisilla nonpareilla päällystetyt. Ruskealla massalla täytetyt englanninlakut jätän aina syömättä koska niiden maku ei vain puhuttele.


Kotimaista LIQ käsityönä ja pienissä erissä valmistettua erikoislakritsia maistelin ensimmäistä kertaa ja pidin sitä paljon. Hyvän lakritsin maun lisäksi olin äärimmäisen viehättynyt brändin äärimmäisen korkealuokkaisiin ja loppuun mietittyihin pakkauksiin. Huippuja!


On se vaan jännä juttu miten tuosta lakritsikasvin juuresta, sokerista, lääkehiilestä ja vehnäjauhoista voi saada aikaan niin äärimmäisen herkullista mustaa karamellia. Vaikka paljon maistoin messuilla lakritsia, salmiakkia ja lakritsilla maustettua jäätelöäkin ei minulla ollut suurta ähkyä kun kävelin autolle. Pakko myöntää, että ostoksia olin kyllä huolella tehtynyt joten nyt sitten vaan maltilla niin herkuttelemaan.


Onko sinun suosikkisi perinteinen lakritsi vai pidätkö enemmän erikoislakuista? Miten suklaan ja lakritsin yhdistäminen? Onko hitti vai huti? Vai oletko enemmän suolaisesta salmiakista pitävä? Olisi hauska myös kuulla mikä on suosikki lakusi tai salmiakkisi?


marraskuuta 13, 2017

Marraskuun tarinoita ja vähän vinkkejäkin harmauteen


Marraskuusta minulle tulee aina mieleen Miljoonasade ja nämä säkeet saman nimisestä ikivanhasta hittibiisistä, joka kertoo suomalaisen miehen ikävästä kun tyttöystävä on jättänyt.

"Ohi syyskuun 
Läpi repaleisen lokakuun
Kaipuun kaljakori kilisee
Yli taivaan
Päivät niinkuin varisparvi 
raahautuu
Voi yksinäisen miehen
viedä marraskuu"

Kotilaituri, Lieto 

Marraskuu on täällä etelässä lyhyiden harmaiden päivien, syysmyrskyjen ja syyssateiden aikaa. Se joka vuosi meidät "yllättävä" ensilumikin on tullut jo koettua. Inha lumi söi kaiken yhdessä päivässä. Kuorrutti ulos unohtuneet puutarhakalusteet ja kesärenkailla jäätiin saarroksiin kotitoimistolle. Onneksi ymmärsi sulaa pois sukkelaan ja autokin on nyt varustettu nastoille tuleviin myräköihin. Pohjoisessa puolestaan ollaan melkein jo alkutalvessa ja kaamoskin kohta puskee päälle. Marraskuu on jotenkin sellainen outo "välikuukausi". Ei enää syksyä muttei vielä talveakaan minusta. Kuukausi, josta haluaisi päästä nopeasti eroon jotta tulisi jo joulukuu, vuodenvaihde ja valon lisääntyminen.

L´asessor, sydänsateenvarjo

Marraskuun 1. kävin viettämässä Kotilaiturin tyylikkään skandinaavisen liikkeen jouluetkoja. Putiikinpitäjä Kati oli kutsunut kourallisen ihania naisia juomaan glögiä, syömään juustoja, taivaallisen hyvää fudgea ja tutustumaan liikkeen joulutuotteisiin. Tästä on tulossa ihan omaa postausta joten nyt ensimakua vain yhden kuvan verran. Ihan huippuavaus matelevalle marraskuulle!


Pelargoniat ovat siirtyneet talvehtimaan ja vihdoin parvekkeella on kaikki talviasussa. Hain vielä sinne punaisia marjaoksia ja vähän havuja. Risuporokin on kaivettu jo esille odottamaan talvea. Kausivalotkin voidaan ehkä sytyttää jonain pimeänä iltana kynttilälyhtyjen lisäksi. Olemme valmiit!

Rianno PR-päivä

Otin varaslähdön ja Riannon PR-päivässä koristelin jo tämän vuoden ensimmäisen joulupiparin. Olin aivan innoissani siitä, että Dr.Oetker on VIHDOIN tuonut punaisen sokerikuorrutteen valikoimaan. Vaaleanpunainen, valkoinen ja vihreä ovat kivoja mutta juuri tätä joulunpunaista olen kaivannut. Pakko tunnustaa, että söin tuon piparini jo ajomatkalla kotiin...


Synsam, Face á Face, Boccasenso1 

Löysin myös piparin koristelun jälkeen supermageat kehykset. Vai mitä sanotte näistä Face á Facen pienillä vaaleanpunaisilla korkkareilla varustetuista ihanuuksista! Ja vielä vihreillä sukilla verhotut jalat. Laitoin mietintämyssyyn ja täytyy käydä ehkä ajan kanssa kokeilemassa vielä näitä. Voisi olla aika kiva kun nenällä keikkuisi tällaiset kehykset...

Country White, Mankkaa

Tapasin jo joulupukinkin soittamassa perinteisesti haitariaan Country Whiten kanta-asiakasillassa. Country White on muuten laajentanut liiketilaansa Mankkaalle 60m² verran. Ihana kalustenurkkaus oli otettu meidän vierailupäivänä käyttöön ja hyvältä näytti. Oittbackan liike sulki ovensa lopullisesti ja Mankkaan lisäksi myös Tuomarinkylän liike palvelevat jatkossa. 

Villa Tremondo, Gustav

Marraskuun matelua on helpottanut myös kurkistaminen SS2018 muotiin PR-toimistossa. Voin taata, että Gustavin ensi kevään ja kesän värikkäät vaatteet ovat kuin vaahtokarkkeja. Myös sandaaleissa on tulossa tosi namuja metallisävyjä. Myös uusi palkittu brittiläinen laukkubrändi Paul's Boutique oli kauniissa karkkiväreissä esillä. Näihin palaillaan sitten vuodenvaihteen jälkeen...

 Herttanen Design, Loviisa 


Herttanen Design Loviisassa on muuttanut ja uusi ihana liiketila löytyy osoitteesta Aleksanterinkatu 5 tai myös nettisivujen kautta voi valikoimaan selailla. Tähänkin ihanuuteen palataan vielä myöhemmin joten tässä vaiheessa onnea upeasta, uudesta liikkeestä ja herkkutarjoiluista :)


Uudessa Kotiblogit -lehden Joulukoti numerossa on mukana kirjoittamani juttu Loviisan Wanhan Ajan Joulukodit -tapahtumasta. Lehti tuli myyntiin marraskuun alkupuolella ja sitä myydään jouluun saakka. Oma matkailuaiheinen juttuni antaa vinkkejä joulukodeista ja shoppailustakin Loviisassa. Lisäksi Kotiblogit -lehdessä esitellään 8 todella upeaa joulukotia. Lehdestä löytyy myös lahjana "Tonttuovi", valloittavia havukoristeita, paljon hyviä joulureseptejä, kekseliäitä joulukoristeita ja vaikka mitä muuta kivaa. Olen plärännyt oman lehteni jo ihan hiirenkorville...

Olen löytänyt muuten vihdoin kunnollisen, kokoontaitettavan sateenvarjon*. Sydämillä varustettu varjoni on suojannut hyvin minua syyssäässä. L'asessor -sateenvarjo on täysautomaatti eli se avautuu ja sulkeutuu nappia painamalla. Kätevää! Varjolle luvataan vielä vuoden takuu. Itseäni tässä miellyttää se, että varjo on suomalaista suunnittelua ja sen kangasosat on valmistettu 100% kierrätetyistä muovipulloista. Ja koska varjon osat ovat alumiinia se ei paina käsilaukussa!

Miten sinä torjut marraskuun matelua ja harmaan pimeitä päiviä? 
♥ Kivaa alkanutta viikkoa ♥

*Sateenvarjo on saatu Fashion Centerin bloggajaillassa. 



marraskuuta 12, 2017

Erilaisen merkityksellinen isänpäivä


"Isä nukutko?" kysyn kun tulen autoon. On pyhäinpäivän iltapäivä viime lauantaina. Olemme isän kanssa hautausmaalla sytyttämässä kynttilöitä viime syksynä kuolleen äitini haudalle. Isä on muutamia minuutteja aiemmin mennyt autoon kun olen vielä haravoinut lehdet haudalta. Isä ei vastaa kysymykseeni! Hän istuu etupenkillä silmät puoliummessa ja koukistelee sormiaan. Tulee se humahtava "veri pakenee päästä" -tunne. Kokeilen isän pulssia kaulalta. Pulssi löytyy mutta hän ei reagoi puheeseeni. Hänen on täytynyt saada joku sairauskohtaus, ajattelen.


Soitan veljelleni mutta hän on vielä matkalla hautausmaalle. Minun on toimittava nopeasti ja valitsen 112! Jostain kumman syystä puhun hätäkeskukseen ihan selkeästi. En itke tai ole hysteerinen. Kerron paikan missä ollaan. Osoitetta en osaa sanoa tai en muista. Saan ohjeet pitää isää tajuissaan kunnes ambulanssi tulee. Isän iho on kylmän hikinen ja edelleenkään hän ei vastaa. En osaa arvioida aikaa ja tuntuu ikuisuudelta odottaa. Kukaan hautausmaalla olevista ei tule kysymään tarvitsenko apua.

Soitan vielä toisen kerran koska ambulanssia ei näy. Minulle luvataan lähettää toinenkin auto avuksi. Saan isän vastaamaan "juu juu juu" kysymykseeni "Sattuuko sinua johonkin?". Isän hengitys muuttuu hyvin pinnalliseksi. Tulee pelko ja avuttomuuden tunne. Tunne etten osaa tai voi tehdä mitään isän hyväksi. Soitan vielä kolmannen kerran apua. Hätäkeskus kertoo ambulanssin olevan kilometrin päässä ja sitten näen jo auton. Alan hyppiä ja heiluttaa käsiä autoni vieressä, jotta ambulanssi varmasti näkee meidät parkkipaikalta.


Veljeni saapuu tyttärensä/kummityttöni kanssa paikalle. "Miksi sä täriset?" kysyy kummityttöni ihmeissään. Nyt vasta huomaan itse vapisevani kauttaaltaan. Ensihoitajat aloittavat nesteytyksen ja asettavat isään lukuisia antureita. Sitten hänet siirretään sisälle ambulanssiin. Ovet sulkeutuvat ja taas ajan matelu tuntuu ikuisuudelta. Seuraavaksi minut kutsutaan sisälle ambulanssiin. Kerrataan isän lääkitystä ja sairaushistoriaa. Seison toppatakissa kuumassa autossa yrittäen muistella kaikkea mitä muistan. Isällä on selkeästi kipuja koska hän voivottelee koko ajan.

Ambulanssin sivuovi vedetään yhtäkkiä auki. Ensihoitajien esimies saapuu paikalle. Isän tila on kriittinen ja hänet tullaan siirtämään HUSiin kiireellä. Ambulanssi hakee ensin Medihelillä lennätetyn lääkärin mukaan kuljetukseen. Minun pitää siirtyä ulos autosta mutta en haluaisi jättää isää sinne yksin.

Pyydän vettä itselleni toisen ambulanssin miehiltä kun katson isää kuljettavan auton kiitävän pellon halki. Tunnen itseni todella pieneksi ja voimattomaksi. Pyörryttää mutta en pyörry. Lähdemme ajamaan ambulanssin jälkeen kohden Meilahden sairaalaa. En muista matkasta mitään Helsinkiin. Jälkikäteen ajateltuna en olisi saanut itse edes ajaa autoa tuossa tilassa. Mutta olen toiminut koko iltapäivän ihan konemaisesti ajattelematta rationaalisesti.


Aika päivystyksen odotushuoneessa tuntuu ikuisuudelta. Lopulta sairaanhoitaja tulee ilmoittamaan, että isä on tutkittu ja viety kiireesti leikkaukseen. Isän aortassa on repeytymä. Meitä kehotetaan lähtemään kotiin koska leikkaus voi kestää 4-5 tuntia. Saamme sairaalan numeron, johon voi soittaa.

Illalla kahdeksan aikaan saamme tiedon, että isän aorttaan on asetettu proteesi. Potilaan tila on vakaa ja hänet on siirretty teho-osastolle. Seuraavat kaksi vuorokautta kertovat mihin suuntaan tilanne tulee kääntymään. Isälle on tehty avosydänleikkaus eikä hän ole enää mikään nuori poika. Rintalasta on halkaistu kahtia, jotta on päästy operoimaan. Toivon parasta enkä halua pelätä pahinta! Isä oli 2008 vakavassa auto-onnettomuudessa ja kuntoutti itsensä siitäkin, ajattelen. Isä on taistelijaluonne eikä hän anna periksi, hoen itselleni.


Näemme isän seuraavana päivänä teho-osastolla. Hänet on tuntia aiemmin otettu pois hengityskoneesta. Isä tunnistaa meidät kaikki ja vastaa meille kysymyksiin täysin järkevästi. Hän jopa naurahtaa yhdelle vitsille. Tunnen helpotusta mutta kaikki on vielä niin alussa toipumisessa. Kuntoutus isosta sydänoperaatiosta tulee olemaan pitkä tie mutta näen jo valoa tunnelin päässä.

Maanantaina isä siirtyy jo sydänosastolle Meilahdessa ja saamme käydä katsomassa häntä siellä. Narkoosiaineet ja vahvat opiaatit aiheuttavat isälle välillä ihan sekavia puheita. Meille vakuutetaan ammattitaitoisen ja empaattisen henkilökunnan puolelta, että leikkauksen jälkeen voi olla useita päiviä sekavuutta. Tunnen silti avuttomuutta kun isä puhuu välillä ihan höpöjuttuja.

Isän sekavuus poistui vähitellen ja hän on puheissaan jo ihan oma itsensä kiinni ajassa sekä paikassa. Hengitysharjoituksia jatketaan päivittäin ja liikkumista lisätään kun voimat palaavat. Isä syö ja katsoo televisiota kun menen katsomaan häntä perjantai iltapäivällä. Tuntuu käsittämättömältä ajatella edellisen lauantai iltapäivän tapahtumia hänet nähdessään.


Tänä isänpäivänä minä menen onnittelemaan omaa isääni Meilahteen sydänosastolle. Tunnen äärimmäisen suurta kiitollisuutta siitä, että isä sai mahdollisuuden vielä jatkaa elämäänsä. Isän omia sanoja lainatakseni "Sain uuden elämän." Toipuminen on käynnissä ja jokainen päivä on askel parempaan. Hitain pienin askelin...

Elämä on varjoa ja valoa
Joskus se kyyneliin tiristää
Silloin kun itkun kaulukset 
Kurkkua kiristää
Elämä on sekoitus onnea
Ja surullisia vaiheita 
Meil on täydellinen elämä
Täynnä laulun aiheita
Meil on täydellinen elämä 
Suvi Teräsniska 

♥ Hyvää isänpäivää kaikille ja erityisesti omalle rakkaalle isälleni ♥



marraskuuta 11, 2017

Päiväkumpu Karjalohjalla on elämyskylpylä kaikille aisteille

Yhteistyössä Lumo matkailun kanssa. 

Elämäni aikana olen varmasti ajanut useita kymmeniä kertoja Kylpylä Päiväkummun ohi matkalla Karjalohjalle, Fiskarsiin tai Billnäsiin. Mutta koskaan en ole reissuillani ehtinyt pysähtymään ja kurkistamaan lähemmin miltä tämä entisen aatelistilan maille rakennettu kylpylärakennus oikein näyttää. Syyskuussa Lumo Matkailun päiväretken yhteydessä, jossa vierailtiin Kettukallion elämystilalla, Karkalin luonnonpuistossa ja Torholan luolassakin piipahdettiin päivän lopuksi myös Päiväkummussa Karjalohjalla. Olisiko ulkoilupäivää voinut paremmin päättää kuin viettämällä aikaa elämyskylpylässä ja kylpeä kuin sadussa. Tervetuloa Marjon matkassa kurkistamaan Päiväkumpuun!


Päiväkummun nimi juontaa juurensa Päiväkumpu -nimisestä huvilasta Kauniaisissa. Toisen maailmansodan jälkeen perustettiin Naisten ja Lasten Virkistyskoti (NLV) ry osana sosiaalista uudistustyötä. Järjestön tehtävänä oli naisten ja lasten sosiaalisten lomien järjestäminen. Päiväkummun huvila Kauniaisissa alkoi kuitenkin käydä ahtaaksi toiminnalle ja 1957 muutettiinkin Karjalohjalle Ylhän tilalle Lohjanjärven rannalle. RAY:n, erilaisten lahjoitusten ja Päiväkummun ystävien "tiilikampanjan" avulla voitiin 1982 vihkiä käyttöön nykyinen Lomakeskus Päiväkumpu. Yhdistystoiminta lakkautettiin 1993 ja tällä hetkellä paikan omistaa Solaris Kylpylät. Päiväkummusta kasvoi kuntoutus toimintaa tarjoava kylpylä.


Pääsimme kurkistamaan yhteen päätalon huoneista, joka näytti oikein viihtyisältä ja mukavalta. Päätalossa huoneita on 40 kahdessa kerroksessa ja useista niistä on upea näköala Lohjanjärvelle. Tuolla järven toisella puolella on Lohjan kaupunki mutta ihan sinne saakka ei kyllä ole näköyhteyttä. Yksi päätyhuone on varattu nelijalkaisille karvakavereille joten ulosmeno käy näppärästi tarvittaessa. Koiraihmisenä arvostan ja Minnie viihtyisi ihan varmasti Päiväkumpua ympäröivissä maisemissa. Kaikissa huoneissa on maksuton wifi-yhteys.

Rantatalossa on 8 huonetta, jotka on mahdollista yhdistää tarvittaessa perhehuoneeksi. Kolme rinnetaloa sijaitsevat päätalon välittömässä läheisyydessä. Täällä voi majoittua kahden hengen huoneissa, perhehuoneissa ja vaikka uusissa superior-huoneissa. Myös saunallisia sviittejä on tarjolla. Osaan rinnehuoneista voi ottaa myös lemmikin mukaan kylpylälomalle!


Kylpylälomaan kuuluu ehdottomasti myös rauhalliset herkutteluhetket ruokapöydässä. Päiväkummun Ravintola Kanerva tarjosi meille lounasbuffetin, jossa oli kyllä mahdollisuuksia valita vaikka mitä herkkuja lautaselleen. Tuli melkein valinnanvaikeutta mutta yritin ottaa maltillisesti kuitenkin :)


Sunnuntain juhlava noutopöytä kerää myös ei majoittuvia asiakkaita herkuttelemaan Päiväkumpuun. Heinäkuussa täällä tarjoillaan muuten omaa suosikkiani saaristolaispöytää. Mikään ei voita kyllä kalaherkkuja noutopöydässä - silloin ei lautaselleni juuri mitään muuta päädykään kuin mereneläväisiä. Myös Päiväkummun pizzoja on kehuttuja.

Kuva lainattu Kylpylä Päiväkummun nettisivuilta.

Jos haluaa mieluummin herkutella á la carte puolelle sekin onnistuu. Panoma kabinetin puolelta näkyy vielä paremmin Lohjanjärvelle ja kesäilmoilla voi halutessaan myös istua ulkona isolla terassilla. Vierailumme aikana syyskuussa tyydyimme vain ihailemaan maisemia ikkunan läpi.

Ravintola Kanerva on muuten saanut nimensä Sakari Topeliuksen vuonna 1889 ilmestyneestä runokokoelmasta "Kanervia". Mutta miten ihmeessä meidän kansalliskirjailijamme Topelius liittyy Päiväkumpuun tai Karjalohjaan?

"Karjalohjan kunta on aina ollut kulttuurin kehto. Täällä ovat asuneet niin Sakari Topelius kuin Mika Waltarikin. Elias Lönnrothin lapsuuden koti, Paikkarin torppa, on myös vain n. 15 km päässä Sammatissa. Sakari Topeliuksen uskotaan karjalohjalaisten mielestä kirjoittaneen lastenkirjan "Koivu ja Tähti" aikanaan Karjalohjalla vietettyään täällä kesiä. Siitä muistuttaa myös Karjalohjan vanha vaakuna, jossa komeilevat Koivu ja Tähti." tietää Päiväkummun oma historia osio kertoa netissä. Mielenkiintoista ja minullekin uutta tietoa!

Päiväkummusta löytyy myös muita Topeliuksen mukaan nimettyjä huonetiloja, mutta palataan niihin vähän myöhemmin postauksessa.



Päiväkummusta on myös oma spa-osasto, johon täytyy ehdottomasti päästä tutustumaan paremmin tulevaisuudessa. Rakastan hemmotella itseäni erilaisissa hoidossa, jotka kehon lisäksi virkistävät myös mieltä. Juuri tällaisena harmaana lokakuun päivänä olisi ihanaa olla spassa.

Perinteisten hierontojen lisäksi tarjolla on intialaista päähierontaa, aromahierontaa, kasvohoitoja, hemmottelevaa jalkahoitoa, manikyyria, itämaista hoitoseremoniaa, Ahava-vartalohoitoa ja kylpyjä jne. Spassa käytetään rakastamiani ja erittäin korkealaatuisia Sothys -tuotteita hoitoihin. Tarkemmin tietoja erilaisista spa-hoidoista löytyy Päiväkummun nettisivuilta.



Päiväkummun kylpyläosasto on uusittu ja tästä on kyllä tullut todella upea paikka! Uuden satumaisen kylpylän suunnittelussa on lähtökohtana ollut sekä suomalaisuus että elämyksellisyys. Koska Karjalohjalla ollaan niin täälläkin on inspiraation lähteenä käytetty vanhaa Sakari Topeliuksen Koivu ja Tähti -satua.


Kylpylän aistimaailma on jännä. Sadunomaisuus lähtee täällä minusta käytetyistä materiaaleista, kuvista, tuoksuista, väreistä ja äänistä. Kaikille aisteille on tarjolla jotain! Koivujen valkoiset rungot ja vihreä lehtikatos peittävät osan elämysaltaista. Voisi ajatella melkein uivansa kesäyönä järvessä tähtitaivaan alla. Käytetyillä valoelementeillä on normaalisti hyvinkin "kliinisiin uima-allastiloihin" saatu jännää pehmeyttä ja erilaista tunnelmaa. Myös tuo sinipunainen valo on satumainen!

Poreilevia altaita on kaksi, joista voi valita haluaako istua +32 C° vedessä vai olisiko yhdistelmä kuuma- (+38 C°) ja kylmävesialtaista (+7 C°) sitten mukavampi juttu :) Tuossa virkistyy takuuvarmasti! Myös kahluualtaissa voi kokeilla miten kahden eri lämpötilan vedet laittavat veren kiertämään. Kahluualtaissa kävellään luonnonkivien päällä, jotka hierovat mukavasti jalkapohjia.

Rohkeimmat laittavat päänsä veden alle ja kuuntelevat miltä vedenalainen äänimaailma kuulostaa. Totta kai allastiloista löytyy kiipeilyseinä lapsille ja ihan omakin allas perheen pienemmin. Kiipeilyseinää voimme ja saamme me aikuisetkin kokeilla ihan luvan kanssa!


Saunaosaston puolella on valinnan varaa myös saunoissa. Suolasaunan lämpötila on +55 C°. Täällä käytetään Himalajan mineraalisuolaa, joka pehmentää ihoa ja hoitaa hengitystietä, Suola hierotaan ihoon ja istutaan nauttien kiukaan miedosta lämmöstä. Löylyä ei suolasaunassa heitetä.

Suolasauna

Tähti -saunassa puolestanaan istutaan kirjaimellisesti avaruuden alla. Katossa näkyvät Linnunradan tähdet ja tämä sauna on se perinteisin meille suomalaisille eli lämpötila +80 C°. Sauna on suurin joten tänne mahtuu koko perhe nauttimaan melkein niistä "mökkisaunan löylyistä" yhdessä. 

Tähti -sauna

Koivu -sauna +70 C° on pienempi ja intiimimpi saunomispaikka. Täällä voit aistia sen aidon suomalaisen koivumetsän ja vihreät, kesälle tuoksuvat koivunlehdet. Saunassa saa ihan aikuisten oikeasti käyttää vihtaa tai vastaa (miten olet sitä nyt oppinut nimittämään - itselleni se on ehdottomasti vihta) keskiviikkoisin ja lauantaisin klo 17-21.

Koivu -sauna

Myös suihkutilojen puolella hellitään kylpylävieraiden aisteja. Erikoisaunojen lisäksi löytyy myös kolme elämyssuihkua. Voit valita haluatko sumu-, puro- vai sadesuihkun kastelevan itsesi löylyttelen jälkeen. Sauna- ja suihkutilat ovat erittäin tyylikkäät ja täältäkin puuttuu se "valkoisten kylmien kaakelien tunnelma". Paljon kivoja yksityiskohtia mm. vihreä lasitiiliseinä, josta en saanut onnistunutta kuvaa. Pakko myöntää, että kuvaaminen oli muutenkin täällä hieman haastavaa... Myös viihtyisät pukuhuonetilat jätin kuvaamatta. Siellä oli kauniita koivuaiheita seinillä ja mukavan toimiva kokonaisuus.


Jos olet enemmän paljuihmisiä ei hätää sillä sellainenkin löytyy ulkoa ja sinne pääse allasosastolta kävelemään. Kuntoilijoille on oma 25m kuntouintiallas. Myös vesijumppaa ja vesijuoksua on mahdollista päästä harrastamaan Päiväkummussa. Kylpylä pystyy tarjoamaan jokaiselle jotain.


Allasosaston ja saunojen jälkeen on kiva istahtaa hetkeksi alas allasalueen lounge-tilaa. Täällä on mahdollista köllötellä säkkituoleissa lokoisasti tai vaihtoehtoisesti siemailla juomansa koivunkannon nokassa. Erittäin tunnelmallinen tila ja rauhoittaa mukavasti aisteja kylpylän jälkeen.


Vuosi sitten Päiväkummussa avattiin Zacharias tai tuttavallisemmin Sporttibaari Z. Baarin nimi juontaa juurensa taas satusetä Sakari Zacharias Topeliukseen. Täällä on selkeästi sellainen rento meininki ja punatiiliset seinät tekevät kokonaisuudesta hyvin kodikkaan.

Nimensä mukaisesti sporttibaarissa voi seurata urheilua kahdelta isolta ruudulta tai heittää tikkaa ellei halua vaihtoehtoisesti pelata pöytäjääkiekkoa. Myös lautapelejä täällä näytti olevan ja totta kai aina voi ihailla myös vain ikkunasta avautuvaa upeaa maisemaa Lohjanjärvelle.

Jos olet karaoken ystävä kannattaa tulla laulamaan tiistaisin, keskiviikkoisin ja torstaisin klo 21-22. Onkohan täällä useinkin hoilattu Det glider in tai jotain muuta urheiluhenkistä musiikkia... :) Listalla näytti kyllä olevan ihan viimeisiä hittibiisejäkin.



Päiväkumpuun on alle tunnin ajomatka Helsingistä ja noin puolentoista tunnin matka Turusta. Ollaan lähellä mutta silti tuntuu maisemien perusteella, että voitaisiin olla pidemmälläkin Suomessa. Myös bussilla Päiväkumpuun pääsee ja suoraan hotellin pääovelle. Tiloissa on huomioitu lapsiperheiden lisäksi myös liikunta- ja näkörajoitteiset henkilöt.

Kiitos Lumo matkailulle ja Kylpylä Päiväkummulle aivan ihanasta ja virkistävästä iltapäivästä Karjalohjalla. Spa-osasto jäi polttelemaan joten varmasti tullaan vielä näkemään jatkossakin. Ja erityisen otettu olen siitä, että minun on mahdollista ottaa myös karvakaverini mukaan reissuun. ♥