Pages

toukokuuta 28, 2017

Facebookin vanhat profiilikuvat


Nappasin itselleni aika hauskan haasteen Arjen Helmiä blogin Krisseltä. Haaste taitaa alunperin olla lähtöisin Mamma rimpuilee blogista. No selaamaan Facebookin omia profiilikuvia ihan urakalla. Olen ilmeisesti liiittynyt vuonna 2007 Naamakirjan iloiseen käyttäjäjoukkoon mukaan. Lähes kaikki kuvat on silloin otettu Nokian simpukkakännykällä - eikä siis todellakaan millään älyluurilla - joten kuvien taso on luvalla sanoen ihan järkyttävän huono mutta pakkohan ne on liittää tänne ajankuvia.


Vuosi 2007 ja Minnien kanssa tässä taidetaan köllötellä neidin lampaantaljalla. Ja surkimus kuvanlaatu! Tänä vuonna on vaihdettu tiuhaan profiilikuvaa mutta päätin valita nämä meidän yhteisfotot kun ovat mielestäni aika hauskoja lemmikki/omistaja potretteja.


Samana vuonna on innostuttu ihan ottamaan kuva suihkunraikkaana pyyheturbaanissa. Valotuskin ihan päin seiniä mutta pöydällä sentään C-vitamiinia ja vihreää josta tulee plussaa :)


Vuosi 2008 olin innostunut tuosta ruskeasta pitsijakusta ja paidasta. Ne olivat ihan lemppareita! Jos oikein muistan en ole hennonnut viedä näitä kirppikselle joten taitavat olla hillottuna kellariin. Ehkä olisi aika jo konmarittaa nämäkin vaatteet kirpputorille - pahus kun siivouspäivä pääsi livahtamaan ohi mutta uusia kyllä on tulossa.


Vuosi 2009 on ollut joku valokuvabuumi ottaa tällainen puolikas kuva vain omista silmistään. En muista oliko nenässä joku ikävä näppylä vai oliko tämä joku ajan ilmiö silloin. Onneksi sentään on kulmakarvat nypittynä kuvassa.


Vuosi 2010 ja ihan uusi kesähattu. Jos oikein muistan niin ostin tuon kesän aikana aika monta kesähattua kun "halvalla sain" ja erilaiset hatut olivat minun juttuni tuolloin. On kesäloma ja hymystä huomaa ettei kiire paina. Kukat kukkii ja lämpö hellii!


Vuosi 2010 olimme työkavereiden kanssa Riikassa ja siellä jugendtalossa sai pukeutua opaskierroksen ajaksi jugendajan hattuihin. Minun hatussa oli melkein kokonainen fasaani mutta silti se päässä oli hauska kulkea ja tuntea olevansa aivan 1900-luvun alkupuolen ajassa.


Vuosi 2011 tässäkin kuvassa ollaan kesässä ja loma-ajassa vaikkei tuossa kuvassa kyllä rusketus paljoakaan näy. Lohenvärinen on kesän sana ja huomaa sävysävyyn olevat rannerenkaat ja panta.


Vuosi 2011 näytti menevän hyvin oranssisävyisissä kuvissa. Tässä ollaan työpaikalla ihanan kuvaseinän edessä. Takana Manhattanin silhuetti ja Olli Mannermaan Kilta-tuolit kuvattuna 60-luvulla. Ihan huikean värikäs tausta ja varmastt ollut myös hauskaa kun noin naurattaa. Tuohon aikaan tuolit on oikeasti viety New Yorkiin ja kuvattu siellä - nykyään ne ehkä photoshopattaisiin...


Vuosi 2012 tässä ollaan matkalla töihin ja päässä on paljettipipo. Muistan, että ulkona oli pakkasta eikä tuo pipo lämmittänyt yhtään mutta kun "se oli niin kiva just silloin". Enää en lähtisi pakkaseen tuollaisella joten ainakin järkeä on kasvanut tämän profiilikuvan ottamisen jälkeen.


Vuosi 2013 ja piti profiilikuvaksi laittaa joku lapsuudenaikainen kuva. En osannut päättää kumpi näistä mustavalkoisista olisi kivampi joten laitoin molemmat. Aika samat piirteet kuin nykyäänkin...


Vuosi 2014 tässä jo bloggaaja on työssään. Lainakamera Canon ja kuva on otettu Onoman näyttelyssä Fiskarsissa. Tuo keltainen hame/tunika oli tuon kesän löytö ja minulla on se edelleen. Itse asiassa ostin niitä peräti neljä: oranssin, luunvärisen, sinisen ja tämän keltaisen. Hintaa tunikoille taisi tulla yhteensä 60€ joten ihan superostos!


Vuosi 2014 tässä ollaan menossa ylioppilasjuhliin ja taas oranssinpunaista yllä :)


Vuosi 2015 Keltainen pitkä kesämekko, iso valkoinen lierihattu ja kori täynnä kesäniityn kukkia. Se oli tausta tälle kuvalle. Muistan kun kuvia otettiin niin muurahaiset kävelivät pitkin paljaita sääriäni ja läheisen golfkentän pelaajat ihmettelivät varmaan meidän touhuja niityllä :D Hauskoja muistoja!


Vuosi 2016 omalla parvekkeella ja taas kesäloma-aikaan. Taitaa ne parhaat omakuvat olla juuri kesäaikaan otettuja. Tuo koru oli kesän löytöjä ja edelleen se vilahti uudessa hiuspostauksessa mukana.

Pakko myöntää, että tätä haastetta oli hauska tehdä ja selata vanhoja Facebook-kuviaan läpi. Jossain vaiheessa on minulla ollut oman koiran kuva profiilikuvan paikalla kun oli eläinviikko ja jossain vaihessa Minnie-hiiri myös lemmikin nimen mukaan. Olen ollut laiska viime aikoina laittamaan uusia profiilikuvia mutta täytyy nyt varmaan ryhdistäytyä tässä jutussa.

En haasta ketään mukaan mutta jokainen halukas voi lähteä mukaan jos siltä tuntuu :) Ai, niin tuo ensimmäinen pinkkiperuukkikuva on vuodelta 2015. Olin Kasvihuoneilmiössä ja todellakaan en ollut ostamassa tätä peruukkia mutta minulla oli se mukana kun pääsin kotiin. Sille on ollut kyllä käyttöä!

Kivaa alkavaa viikkoa - kohta on kesäkuu!

toukokuuta 26, 2017

Someron nostalgiaviikko - vielä ehtii mukaan fiilistelemään


Jos haluat tehdä aikamatkan teemalla WE ♥ THE 50's AND 60´s kannattaa auton nokkaa kääntää Someroa kohden tänä viikonloppuna. Vielä nimittäin ehtii katsastamaan kolmatta kertaa järjestettävän ihanan Nostalgiaviikon 22.-28.5. tarjontaa. Nostalgiaviikon idea virisi yhdellä digimarkkinointikurssilla 2014 ja muutama tapahtumajärjestäjä sekä yrittäjä päätti lyödä hynttyyt yhteen järjestämällä jotain uutta kivaa ja ennenkokematonta. Mukaan tulivat myös Someron kaupunki ja Someron Kulttuuri ry. Vähitellen tapahtuma on paisunut ja tämän vuoden nostalgiaviikossa on jo 50 erilaista tapahtumaa nähtävänä, koettava ja kierrettävänä. Marjon matka suuntautui Somerolle helatorstaina joten hyppää kyytiin nyt mennään!


PopUp Cafe & Vintage putiikki ja infopiste

Uutta tänä vuonna on somerolaisen Minna Kari-Åbergin ideasta syntynyt Nostalgiaviikon infopiste. Se löytyy heti Someron ydinkeskustaan tullessa etkä varmasti aja sen ohi koska talon edessä seisoo punaisiin pukeutunut mallinukke. Toinen puuhanainen on ollut forssalainen Riikka Andersson (hymyilee tuossa valokuvassa iloisesti), joka järjesti nyt toisen kerran Nostalgia-ajot Somerolla. Ajot järjestettiin jo helatorstaina ja kaupunki oli täynnä vanhoja autoja. PopUp Cafe & Vintagessa on hyvä näyttely nostalgisista vaatteista, kengistä esineistä, astioista ja niitä voi myös ostaa. Täältä saat mukaasi painetun Nostalgiaviikon ohjelman, jolla sitten suunnistaa tapahtumasta toiseen. Toki kartta löytyy myös sähköisesti mutta kun ollaan aikamatkalla siihen kuuluu minusta paperiversio...



Muotipuoti Helmi 

Muotiputiikki Helmi löytyy osoitteesta Joensuuntie 28 eli pääkadun varrelta. "Muotiputiikki Helmessä laitetaan kurvit kohdalleen. Täällä teitä palvellaan. Jokainen hymyilevä nainen on kaunis" - voiko asiaan paremmin kiteyttää mitä putiikin nettisivuilla! Kokoja luvataan löytyvät kaikille (xs-6xl). Valikoimissa näytti olevan myös pienten tyttöjen mekkoja ja aivan huikeita korkkareita. Näitä mekkoja voi tilata myös Facebookin kautta. Lauantaiksi liike siirtyy palvelemaan Rantatuvan pihalle, jossa järjestään Happy Days V ja julistetaan myös Miss Kurvikas. Tuollaiseen mekkoon olisi kiva pukeutua joskus vähän pinup -henkisesti stailattuna...


Muotiputiikki Helmen tiloissa oli myös erikoiskampaamo Pinkki Paplarin kampaaja loihtimassa 50's kampauksia niitä haluaville. Jos aikaa olisi ollut enemmän olisin ehdottomasti istahtanut tuoliin ja saanut ehkä taas nuttura kampauksen kuten tuolla Rasvaletti valokuvanäyttelyssä pari vuotta sitten. Pinkki Paplari on erikoiskampaamo, joka löytyy Helsingin Kalliosta (Hämeentie 28 LH 4). "Pinkki Paplari -  ei mikään tympeä tukkateurastamo" luvataan nettisivuilla :)



Nostalgia-ajot

Yksi viikon päätapahtumista oli ehdottomasti helatorstain Nostalgia-ajot. Marilyn Monroe, Elvis Presley, rock'n'roll ja upeat kellomekot tulivat mieleen näitä kaunokaisia katsellessa. Oli joukossa toki vieläkin vanhempia yksilöitä. Kromi kiilsi ja moottorit pauhasivat. Autot kokoontuivat Someron keskustaan, josta ne lähtivät ajamaan 55 kilometrin reittiä käyden neljässä eri kohteessa ennen kokoontumista Ravintola Rantatuvan pihalle. Jos en ole aiemmin paljastanut niin minun nuoruuteeni kuului jossain vaiheessa FHRA:n autonäyttelyt, rokki ja cruisailut. Itse en koskaan pukeutunut ajan hengen mukaisesti mutta muuten hengessä olin mukana. Taisin Rasvaletti -näyttelyn yhteydessä ehkä hieman valottaa omaa suhdettani 50´s vaatetukseen. Autotkin näyttivät ihan erilaisilta silloin. Ja naiset myös olivat huomattavasti naisellisempia.

Itse en lähtenyt ajamaan koko cruisailu reittiä autojen perässä mutta lähes kaikissa kohteissa ehdin käydä aurinkoisen päivän aikana. Oli ihana huomata miten katukuvassa näkyi nostalgisesti pukeutuneita ihmisiä ja olihan minullakin punaiset huulet sekä sydänhuivi kaulassa. Se kellohame vain puuttui ja tennarit/korkkarit. 



Härkälän kartano

Härkälän kartanolla on todella huikean värikäs historia ja vanhimmat holvikellarit ovat peräti 1600-luvulta. Helatorstaina ja nyt lauantaina 27.5. on mahdollista osallistua opastetulle kierrokselle ja päästä tutustumaan kartanon sisätiloihin myös isäntäpariskunnan opastuksella. Koska kartanosta riittää juttua tulen tekemään tästä ihan oman postauksen myöhemmin ja laitan nyt vain muutaman ulkokuvan cruisailevista autoista kartanon pihapiirissä. 

Lauantaina 27.5. on siis mahdollisuus päästä kartanokierrokselle "Historiallisia elämyksiä kartanon täydeltä". Esittelykierroksen vetää kartanon isäntä. Yläkerrassa on taidenäyttely, Kiina- ja Japani-huoneet, hattuneulanäyttely, nukke- ja metallilelu -näyttelyt. Kiersin itse nämä ja suosittelen lämmöllä! Koko kartano ja sen huoneet ovat kokemisen arvoisia samoin puutarha. Tämä kohde on ehdottomasti nähtävä. On muuten auki muutamana muunakin kesäviikonloppuna ....




Hovilan kartano, kivinavetan vintti 

Hovilan kartanon valtavan navetan vintille on rakennettu kokonainen kylänraitti. Täältä löytyy uudistettu Muistojen kultaa - nuoruuden hurmaa 1950- ja 1960 -luvuilta näyttely. Musta-valkoruutuinen keittiönlattia ja punaiset tuolit melkein houkuttelevat istumaan alas kaffelle. Bensa-asemalta löytyy vanha Kupla ja sellainen hauska vanhanaikainen bensapumppu. Kampaamoon voi kurkistaa ikkunoiden läpi kun rouvat kaunistautuvat. Näyttely on minusta toteutettu hauskalla ja hyvin visuaalisella tavalla ja kaikki näytteillä olevat esineet ovat aitoja ja oikeasti vanhoja.



Kodinkoneet ovat olleet hyvin erinäköisiä 50-60 -luvuilla. Arvokkaissa ja melko harvinaisissakin laitteissa oli jalopuiset rungot. Esillä on myös ensimmäisiä pulsaattoripesukoneita joihin pyykkilaudat, muuripata ja lipeäkivi vaihdettiin pikkuhiljaa. Näyttelyteksti tiesi kertoa, että siirtyminen tapahtui hitaasti koska arveltiin ettei joku kone voi tehdä riittävän puhdasta. Kyllä elämä on ollut huomattavasti työläämpää ja aikaa/voimia vaativampaa kuin meillä nykyään. Tuo pölynimuri näyttää ihan kuuraketilta.


Näyttelyssä kannattaa myös katsoa rakennuksen kattoa, joka on ihan oikean arkkitehdin piirtämä. Talon emäntä kertoi minulle arkkitehdin nimen mutta koska en kirjoittanut sitä ylös en valitettavasti enää muista sitä. Näihin aikoihin kun tämä 1000m² pinta-alaltaan oleva navetta on suuniteltu eivät arkkitehdit piirtäneet tällaisia "vähempiarvoisia rakennuksia". 


Jos kahvihammasta kolottaa löytyy näyttelytilasta myös ihan oma kahvila, jossa punaruutuiset pöytäliinat ja pelargoniat kukkivat. Musiikki kantautuu kahvilaan jo vieressä olevalta Huvi-Hovin tanssilavalta kantautuu jo Olavi Virran Punaiset lehdet. Minua alkoi naurattaa ja vaistomaisesti katsahdin ympärilleni näkyy Aina Inkeri Ankeista jossain kun Olavi laulaa :) Tanssilavan takahuoneessa on pelattu korttia, otettu ehkä muutama neuvoa-antava ryyppykin ja keikka-autokin näyttää siltä ettei enää kovin montaa matkaa kyllä kulje. 




Hovilan navetasta löytyy myös pieni elokuvateatteri, joiden penkeillä on istuttu katsellen Suomi-Filmin uusimpia Tauno Palo, Ansa Ikonen, Joel Rinne, Teija Sopanen leffoja. Siellä pyöri ihana mustavalko filmi, jossa nuoripari kulki kesäisessä koivumetsässä romanttisesti. Hyvin viatonta ajankuvaa. 


1950-luvun kouluissa on ollut vielä tuplapulpetit, pahviset opetustaulut ja mustepullot. Näihin aikoihin myös noustiin seisomaan kun vastattiin opettajalle ja nurkkaan joutui kepposista häpeämään. Pitkä matka on tultu nykyiseen koululaitokseen! Ja nuo ihanat opetustaulut ovat nyt kuuminta hottia kotisisustuksessa. Voi kun vielä joskus löytäisin omani jostain...


Badding-kioski Paratiisi

Kun Somerolla ollaan niin totta kai myös Nostalgiaviikon aikana on legendaarinen Badding Paratiisi kesäkioski avoinna. Kioski ei ole ihan Someron keskustassa mutta jo ajaessaan Somerolle päin huomasin tämän pikkuisen lippakioskin. Tällä paikalla on ollut Rauli Badding Somerjoen vanhempien Somerniemen kioski, joka kunnostettiin 1987 laulajan muistokohteeksi. Tämä kioski on ehdottomasti nähtävä ja otettava vaikka korvapuustikaffet Baddingin muistolle. Mahdollista myös heittää tikkaa siinä kahvittelun lomassa ja ostaa Badding matkamuistoja. 



Tänä vuonna tulee kuluneeksi 70 vuotta Rauli Badding Somerjoen syntymästä ja 30 vuotta hänen kuolemastaan. Someron Esankalliolla esitetään kesällä musiikkinäytelmää laulajasta ja hänen elämästään. Esityksen suojelija on Aki Kaurismäki ja Heikki Hela on pääroolissa. 


Huomenna ja sunnuntaina siis jatkuu Nostalgiaviikkoa Somerolla ja ohjelma löytyy tästä.  Huomenna myös Happy Days V tapahtuma Rantatuvalla 11-18. 50's myyntitelttoja, kampaajia, muotinäytöksiä, tanssiesityksiä, livemusiikkia ja Miss Kurvikas finaali. Ilta päättyy burleski-esitykseen Hämeenportissa. 

Jos tekee mieli nauttia nostalgiasta ja tehdä aikamatka niin Somerolle kannattaa mennä. 
Kiitos Sofialle   presspassin järjestämisestä ja kattavasta informaatiosta. 




toukokuuta 24, 2017

Kerastase Aura Botanica - luonnonmukaista hiustenhoitoa


Blogiyhteistyö Hiusmuotoilu Inochin kanssa


Talven jälkeen hiukset tuntuvat usein hieman elottomilta ja ainaisen pipokauden jälkeen ne liiskaantuvat ikävästi myös päänahkaa pitkin. Hautova pipo saa myös toisinaan päänahankin kutisemaan, raaps-raaps! Pakkanen sähköistää hiukset (varsinkin tällaiset pitkät kuten minulla) ja muhkeat kaulahuivit vielä kasaavat suortuvat sekavaksi takkukasaksi niskaan. "Sil on hiukset niin kuin heinäpelto, talven jälkeen huhtikuussa." soi päässäni kun kuukausi sitten kipitin Unioninkatua Kaisun käsittelyyn Hiusmuotoilu Inochiin. Tällaisissa tilanteissa luottokampaaja on kultaakin arvokkaampi ja hänen suosituksensa enemmän kuin tervetulleita "heinäpelto päälle". 


Kaisu kertoi, että Kerastase oli tuonut markkinoille helmikuussa uuden Aura Botanica hiustenhoitotuoteperheen, jossa luonnonmukaisuus ja luksus kohtaavat. Kuulosti heti mielenkiintoiselta ja erilaiselta!

Pääsisin kokeilemaan Inochissa nyt tuotteita, joiden koostumuksessa on keskimäärin 98% luonnonmukaisista lähteistä saatavia ainesosia.
Aktiiviset ainesosat on myös hankittu ympäristövastuullisesta hankintaohjelmasta.
Kaikkien sarjan hiustenhoitotuotteiden koostumukset ovat keskimäärin 97% biohajoavia.
Ja mikä parasta EI SILIKONEJA, EI SULFAATTEJA EIKÄ PARABEENEJA sisältäviä tuotteita.

Tämä kuulosti melkein liian hyvältä ollakseen totta mutta olin valmis rohkeasti tutustumaan tuoteperheeseen, joka koostuu neljästä erilaisesta tuotteesta.


Kérastase Aura Botanica Bain Micellaire on shampookylpy, joka pesee hiukset huolellisesti "nitisevän" puhtaiksi. Ensimmäinen asia, johon kiinnitin huomiota Kaisun pestessä hiuksiani oli todella luonnollinen ja houkutteleva tuoksu. Itselleni tuoksut ovat tärkeitä ja sulkiessani silmäni olisin voinut hyvin olla jossain metsässä nuuhkimassa tätä huumaavaa tuoksua. Koostumuksessa tuoksui makean appelsiinin eteeriset öljyt sekä kookos- ja arganöljyt.

Kookosöljy Aura Botanica tuotteisiin tulee Samoan saarilta, jossa kookospalmuja riittää silmänkantamattomiin. Käsinpuristettu kookosöljy takaa myös työpaikat paikallisille naisille ja toimeentuloa omissa perinteisissä ammateissa. Kérastasen vastuullinen ostotoiminta tukee naisten hyvinvointia ja saaren hyvinvointia.

Vaikka Aura Botanic shampookylpy ei sisällä sulfaatteja eikä silikonia se vaahtoaa silti ja hiuksista todella tulee "nitisevän" puhtaat. Omat hiukseni vaativat aina kaksi pesukertaa kun volyymia on paljon. Vaikea myös uskoa, että öljyillä pestessä voi saada puhtaat hiukset!


Kérastase Aura Botanica Soin Fondamental hoitoaine levitetään pyyhekuiviin hiuksiin. Poispestävä hoitoaine sisältää kookos-, argan- ja auringonkukkaöljyä joten sama ihana tuoksu levisi Inochin pesupaikalla uudestaan nenääni. Niin raikas mutta samalla ylellisen runsas tuoksu. Hoitoaineen annetaan vaikuttaa 3-5 minuuttia ja huuhdellaan huolellisesti pois.


Kérastase Aura Botanica Concentre Essentiel on ravitsevaa hiusöljyä. Sitä voi sekoittaa shampookylpyyn tai poispestävää hoitoaineeseen tai vaihtoehtoisesti hieroa myös päänahkaan silloin tällöin ennen shampookylpyä. Hiusöljy ravitsee ja kosteutta hiuspohjaa. Argan-öljy puolestaan tulee tuotteisiin Marokosta ja linkkasin tuonne postauksen loppuun videon, jossa on enemmän informaatiota arganöljystä ja naisten työllistämisestä vastuullisesti.



Kérastase Aura Botanica Essence D'eclat on hiuksiin suihkutettava ja jätettävä lämpösuoja. Alussa kannattaa olla varovainen ettei laita öljyä liikaa. Ravista pulloa ja suihkauta 2-3 kertaa pyyhekuivattuihin hiuksiin ennen föönaamista tai muuta lämpökäsittelyä. Kookosöljyn ja arganöljyn lisäksi tässä tuotteessa on Damaskonruusun kukkaisvettä. Tuoksu on vähän erilainen kuin muissa tuotteissa - ehkä kaikkein ihanin! Tuotetta voi käyttää myös kuiviin latvoihin ja estämään pörröisyyttä.


Hiukset eivät todellakaan tuntuneet yhtään liian rasvaisilta tai päätä pitkin valuvilta käsittelyn jälkeen vaikka hieman olin ennen Kaisun hoitoa miettinyt tulevatko ne edes puhtaiksi. Hiukseni olivat ilmavan kevyet ja pehmeät sekä erittäin puhtaat. Kuva on otettu Inochissa kännykkäkameralla ja valitettavasti liikkeen valot eivät tee oikeutta hiuksieni oikealle värille. Niitä ei siis todellakaan värjätty Kaisun toimesta punaisiksi vaan ainoastaan harmaa juurikasvu sai väriä. Halusin väärästä hiusten väristä huolimatta laittaa tämän kuvan, jotta näette mikä elinvoimaisuus ja kiilto tuotteilla on saatu aikaiseksi. Tämä oli ihan uskomatonta tällaiselle skeptikolle, joka ei uskonut öljyjen pesevyyteen ja keveyteen.


Kérastase Aura Botanica shampoo ja hoitoaine on pakattu 100%  kierrätystä PCR-muovista valmistettuihin rusehtaviin ehkä vähän meripihkan värisiin pulloihin. Muut tuotteet ovat ruskeissa lasipulloissa. Kullanvärinen korkki tuo ylellisyyden tunnetta tuotteeseen.


Olen nyt kuukauden päivät käyttänyt uusia Kérastasen tuotteita ja erittäin tyytyväinen nainen hymyilee ao.kuvassa. Ei painontunnetta hiuksissa, ei liikaa öljyisyyttä vaan ihanaa keveyttä. Ei sähköisyyttä eikä hamppuista vaikutelmaa "huhtikuisesta heinäpellosta". Kävin nauttimassa viime sunnuntaina Roihuvuoren kirsikkapuistossa hanamista hiukset tuulessa heiluen! Kiitos Kaisun, Inochin ja Kérastasen ♥


Onko kenelläkään jo kokemuksia Kérastasen uusista Aura Botanica tuotteista? Mitä mieltä olette jos olette pääseet kokeilemaan? Kiinnostaako luonnonmukaisuus ja vastuullisuus hiustenhoidossa?


Tuotteet on saatu Hiusmuotoilu Inochista testattavaksi blogiin.