Pages

tammikuuta 23, 2017

Social Food Burgerjoint avasi ovensa Kurvissa


Helsinkiin avattiin uusi hampurilaisravintola viime perjantaina. Eikä mikä tahansa bursakiska vaan paikka, johon jonottiin jo ulkopuolella ennen oven avaamista lounasaikaan. En valitettavasti ehtinyt avajaishulinaan työmatkan takia mutta sunnuntai iltapäivällä käännettiin Audin nokka kohden Kurvia ja Kulmavuorenkatu 4 metsästämään sitä täydellistä burgeria. Ja edelleen siellä oli jonoa!


Master Chef 2012 voittaja Mika Pikkis Tuomonen on uuden Social Food Burgerjointin takana. Yhteistyökumppanina mukana on myös kokki Herkko Volanen. Olen tuntenut henkilökohtaisesti Pikkiksen jo 2000-luvun alusta ja nyt makkaroihin aiemmin erikoistunut huippukokki on siirtynyt luontevasti hampurilaisten pariin. Ei yhtään huono uusi aluevaltaus sanoisin.


Burgerjoint on pieni ja kompaktin tyylikäs 19 paikkainen ravintola, jonka puiset kalusteet on tehnyt suomalainen Teppo Tebian Lakaniemi. Tebianin huonekalut ovat selkeälinjaisia, kulmikkaita ja funktionaalisia. Ne sopivat kuin nenä päähän tähän betonisen pelkistettyyn tilaan, jossa on upea harmaasävyinen graffiti seinällä. Kaikki sisustuksessa on tarkkaan harkittua teemalla "less is more".



Burgerjointin ydin on puuhiiligrilli. Vielä eilen se vähän savutti mutta tänään maanantaina on huuva varmaankin saatu jo korjattua kuntoon kun ravintola oli kiinni yhden päivän. Puuhiiligrillissä valmistetaan sekä pihvit, sämpylät ja sienet joten se maku näissä on juuri sellainen mistä erityisesti pidän. Savun maku tuntuu ja on juuri se juttu.


Burgerjointin listalla on nyt aluksi neljää erilaista hampurilaista. Eilen suuren kysynnän takia oli monen kohdalla jo "sold out" -lappu mutta sehän vain kertoo siitä miten hyvää täällä on tarjolla kun kaikki viedään käsistä :)

Itse päädyin eilen tilaamaan Bronx cheeseburgerin, jossa oli 200gr pihvi. Ihanan mureaa ja sopivan puolikypsää lihaa makuuni höystettynä sillä erinomaisella savun maulla. Kyytipojaksi otin totta kai ranskalaisia plus Cociksen ja sitten herkuttelemaan.


Listalla oli myös toinen mielenkiintoinen lihavaihtoehto WallStreet cheeseburger, jossa taisi olla lisukkeena vielä ilmakuivattua kinkkua ja salaattia. Ketsuppi on täällä myös itsetehtyä.

Kasvispurilaiset olivat eilen valitettavasti päässet loppumaan mutta vaihtoehtoja on kaksi. Toinen on kerätty portobello-sienen ympärille ja toisessa on papupihvi. Kasvispurilaiset saa joko vege- tai vegaanivaihtoehtoina.


Jatkossa Burgerjointiin tulee lisääkin vaihtoehtoja ja erilaisia kuukauden hampurilaisia kun toiminta on päässyt kunnolla käyntiin. Hampurilaisten hinnat ovat 9-11€ ja ne ovat todella hintansa väärtejä. Lounasetelit käyvät - sekin tuli testattua eilen :)


Ehdottomasti Marjon matka tulee viemään tänne vielä monta kertaa sillä haluan ehdottomasti maistaa myös noita muita vaihtoehtoja ja aistia tilaa vielä uudellaan. Annan paikalle eilisen perusteella 9 koska savuisuus vähän häiritsi mutta itse purilainen ja ranet olivat herkullisia.

Onnea uudelle Burgerjointille ja käykääpä herkuttelemassa!


tammikuuta 22, 2017

Sannäsin kartanossa koirakaverin kanssa


Kulunut viikko meni huolellisesti työmatkojen merkeissä joten kotona omassa sängyssäni ehdin nukkua vain pari yötä. Lähdin tiistaina kukonlaulun aikaan Göterborgiin workshopiin kahdeksi päiväksi ja sieltä palattuani pakkasin auton suunnatakseni Sannäsin kartanoon seuraaviksi pariksi päiväksi. Koska en onnistunut mistään saamaan koiralle hoitajaan loppuviikoksi ja koirahoitolat olivat poissuljettu vaihtoehto lähti karvakaveri kartanoon mukanani. Vähän kyllä jännitti miten matka tulisi sujumaan russeliriiviön kanssa koska Minnie ei ole koskaan aiemmin yöpynyt hotelleissa. Kävin koukkaamassa pohjoisesta lentäneen kollegani kyytiin ja sitten huristelimme Porvoon moottoritietä E18 Sannäs-Ilola liittymään, joka on noin 10 kilometriä Porvoosta itään. Sannäsin kartano on erittäin vaivattoman etäisyyden päässä pääkaupunkiseudusta ja sinne pääse hyvin omalla autolla. Kartanon mailta löytyy myös iso parkkipaikka, jossa mielestäni oli myös lämpötolpat niitä tarvitseville.


Sannäsin kartano ei ollut minulle uusi tuttavuus sillä olen ollut siellä viitisen vuotta sitten edellisen kerran kokousmatkalla. Sannäsin kartanon omilla nettisivuilla on mielestäni aika hyvin kiteytetty kartanon historia muutamalla sanalla "Muinaiseloa, sotastrategioita ja makeaa elämää." Mutta mitä mahtaa tuon em. lauseen taakse oikein kätkeytyä. Kurkistetaanpas vähän kauemmas Sannäsin historiaan ensin.


Sannäsin kartanon mailla on ollut asutusta jo 1400-luvulla mutta 1500-luvulla siitä tuli rälssitila, jonka omistajat olivat aatelisia ja itse tila oli siis vapaa veroista kuninkaalle.  1600-luvulla Sannäsin kartanolla niin paljon maita, että niitä voitiin lahjoittaa myös alustalaisille. Kartanon pihapiirissä on edelleen 1700-luvulta vanha Väentupa, jossa me pitimme kokousta torstaina ja perjantaina. Pohjan sodan aikana (1700-1721) kartanon talous heikkeni ja kerrotaan, että talo tiluksineen menetettiin korttipelissä toiselle suvulle. Peliongelma ei selkeästi ole mikään nykyajan vitsaus! 


Vuonna 1836-1837 kartanon silloinen omistaja vapaaherra Alex Gustaf Mellin rakennutti uuden empiretyylisen päärakennuksen, jonka piirsi Senaatintorin ympäristönkin suunnitellut Carl Ludwig Engel. Engelin käsialaa on myös upea puinen keltavalkoinen portti, joka johtaa kartanon pihalle. Päärakennusta ympäröivän upean kartanopuiston suunnitteli Paul Olsson, jonka kädenjälkeä ovat myös lempipuistoni Esplanadi Helsingissä sekä Kultarannan puisto Naantalissa. Nyt talvella puisto oli lumen ja jään peittämänä kuten edelliselläkin vierailukerrallani, joten ensi kesänä täytyy kyllä nähdä puisto myös kesäisessä vihreän vehreässä asussaan ja kukkaloistossa. 
 

Mellinin tyttärentytär avioitui nuorena vapaaherra Gustaf Silverhjelmin kanssa, mutta valitettavasti hän menehtyi tuhkarokkoon juuri synnytettyään lapsensa. Kartanossa huhutaan kummittelevan ja valkoinen hahmo kartanon käytävillä olisikin juuri tuo poloinen henkensä menettänyt Ingrid Mellin. Me emme nähneet yhtään kummitusta mutta kartanon upeissa huoneissa näkyi sen sijaan toinen toistaan upeampia kakluuniuuneja, valtavia kristallikruunuja ja isoja kynttilänjalkoja. Mutta eikös jokaisella kartanolla pidäkin olla virallinen kummitus tai ainakin tarina kummituksesta ;)


Leskeksi jäänyt Silfverhjelm solmi uuden avioliiton Creutzin aatelissukuun kuuluvan toimittaja-kirjailija Elsa von Bornin kanssa. Aviopari oli hyvin isänmaallinen ja Vapaussodan sotilaskomitea kokoontuikin Sannäsin kartanon valkoisessa salissa, joka nykyään toimii kokoustilana. Myös Mannerheim oli vakiovieras kartanossa ja hänellä oli oma huone kartanon tiloissa. Tähän "Marskin kabinettiin" pääsee kurkkaamaan kartanossa vieraillessaan ja Mannerheimin muotokuvia kartanossa näkee parillakin seinällä.


1920-luvulla Sannäsin kartanossa vietettiin kulttuurin ja nautintojen täyttämää elämää. Vakiovieraita talossa olivat taidemaalari Akseli Gallen-Kallela, oopperalaulaja Aino Ackté ja taidemaalari Alwar Cavén sekä paljon muita seurapiirien kermaan kuuluvia henkilöitä. Aatelisten aika Sannäsin kartanossa päättyi 1927 kun vapaaherra Silfverhjelm joutui myymään kartanonsa. Sannäs oli useiden yksityisten omistuksen kunnes päätyi vuosiksi Lifim:in koulutustilaksi 1970-luvulla. Nyt kartanon omistaa Aalto-yliopisto.




Sannäsin kartanossa voi tiukan kokouspäivän päätteeksi käydä saunomassa ja uimassa hotellin lämmitetyssä uima-altaassa. Lähellä on myös palloiluhalli sisäpelien pelaamiseen ja kuntosali. Meille oli järjestetty hauska Out of the map -suunnistus kartanon mailla. Nuuksion eräopas jakoi meidät joukkueisiin ja sitten lähdettiin GPS-laitteiden kanssa luontoon etsimään rasteja ja ratkaisemaan tehtäviä. Jostain kumman syystä minun GPS-laitteeni pimeni ja koska meillä oli laitteita kaksi emme alkaneet vaihtamaan pattereita vaan vedimme kisan loppuun saakka yhden GPS:n avulla. Palauttaessani laitteen eräoppaalle hän huomasi, että laite oli jotenkin joutunut oikosulkuun - se oli aivan tulikuuma ja patterit sisällä olivat alkaneet jo sulaa. Onneksi kapistus ei räjähtänyt käsiini! Eräopas myös päivitteli, että näin kävi ensimmäistä kertaa hänen 20 vuoden opasuransa aikana. Olen selkeästi sähköinen nainen! Pahoittelen suunnistuskuvan huonoa laatua mutta siinä kilpailun tiimellyksessä tuo oli paras kuva mikä ehdittiin ottaa. Ja huomatkaa trendikäs otsalamppuni, joka oli kyllä hurjan kätevä pilkkopimeässä metsässä.


Sannäsin kartanon ruokatarjonta on aivan loistava. Itse en tällä kertaa syönyt iltaruokaa kartanolla koska suuntasimme Porvooseen mutta aiemmalla vierailukerrallani pidin kartanon tuoreesta tarjonnasta ja kausiherkuista. Myös aamiaispöytä notkui tuoretta leipää, puuroa, myslejä, jugurttia, kananmunia, pekonia, leikkeleitä, kahvia, teetä, tuoremehuja, hedelmiä ja pientä makeaa. Söimme molempina päivinä maittavan lounaan kartanolla mutta kiireessä en ehtinyt niitä kuvailemaan.




Sannäsin kartanon yhteyteen on 1970-luvulla rakennettu uusi kongressirakennus hevosenkengän muotoon. Itse rakennus on tuolle ajalle tyypillinen tasakattoinen betonirakennus, joka voisi toki olla kauniimpikin tässä miljöössä. Huoneet ovat tyylikkään yksinkertaisia sisustukseltaan ja niihin on helppo päästä piipahtamaan kesken kokouksen koska aina ei tarvitse kulkea respan kautta. Minulle oli varattu lemmikkihuone koiran takia ja siellä ei ollut ollenkaan mattoja. Huone sijaitsi myös rakennuksen päädyssä ulko-oven vieressä joten sieltä pääsi helposti koiran kanssa ulos tarvittaessa. Lisämaksu lemmikkihuoneesta oli 15 euroa ja koiran sai ottaa mukaan myös Väentupaan, jossa pidimme kokousta. Hotellin henkilökunnassa oli myös russelifaneja koska Minnie sai silityksiä ja ihailua osakseen. Hotellin ympärillä on ihanteelliset lenkkimaastot myös lemmikkiä ajatellen. Huoneet on varustettu kaikille tarvittavilla mukavuuksia ja ne olivat tilavia.



Väsynyt karvakaveri otti välillä torkkuja emäntänsä Longchampin matkakassissa ellei sitten makoillut huopineen kokoushuoneen lattialla. Sannäs on erittäin eläinystävällinen paikka! Minnie käyttäytyi sen ajan kun oli yksin huoneessa (4-5 tuntia) erittäin esimerkillisesti eikä hajoittanut tai tuhonnut mitään :)

 
Sannäsin kartanossa voi toki järjestää myös erilaisia juhlia tai pitää vaikka häät. Huomasin myös hotellin ajankohtaista osiosta, että 4.2. siellä järjestään blini-ilta. Noutopöydässä näytti olevan vaikka mitä bliniherkkuja ja pääruoaksi karitsaa unohtamatta jälkkäripöytää. Blinejä pitäisi itsekin kohta päästä taas maistelemaan :) Kannattaa kurkkia enemmän tietoa Sannäsin omilta nettisivuilta.


Sannäsin kartano on kaunis historiallinen miljöö ja siellä oli mukava kokoustaa ja yöpyä.
Kiitos Sannäs!

tammikuuta 20, 2017

Mitä ja milloin viimeksi - blogihaaste

Löysin ihanan blogikollegani Tuulannelin blogista mukavan blogihaasteen, johon teki mieli vastata ihan ex tempore fiiliksen mukaan. Istun tällä hetkellä Landvetter lentokentällä Göteborgissa ja odotan Helsinkiin lähtevää konetta. Ulkona on ihan hirveä hernerokkasumu ja näkyvyys noin 150 metriä. Toivottavasti pääsemme joskus nousemaan täältä ilmaan. Mutta siltä odotellessa minä tarinoin teille aiheesta....

VIIMEKSI MINÄ

Ilahduin eilen illalla hotellin hississä kun täysin vieras mies piti hissiä paikoillaan, että ehdin kantamuksineni hissiin ja kysyi vielä kohteliaasti voisiko auttaa kassieni kanssa. Juu, hän oli ruotsalainen :) eikä yrittänyt iskeä minua vaan oli vain luonteeltaan kohtelias ja mukava.

Nauroin ihan katketakseni kun sai ystävältäni kuvaviestin hänen tyttärensä tekemästä asustuksesta äidille yhden työpäivän ajaksi. Mikä värisilmä ja luova rohkeus tällä pikku puvustajalla oli ollut vaatteita valitessaan ja mammaa pukiessaan! Äiti oli kiltisti mennyt töihin riemunkirjavissa vaatteissaan ja saanut kaikki sinä päivänä hymyilemään. Lisää tällaista toimistoihin :)



Itkin kun sain kuulla, että isäni nuorin sisko kuoli uuvuttavan sairauden jälkeen pari viikkoa sitten. Muistelin hänen iloista luonnettaan ja positiivista elämänasennettaan. Ajattelin miten epäoikeudenmukaista tämä elämä välillä onkaan ja koskaan emme voi tietää milloin on viimeinen päivä. Ajattelin myös tulevia hautajaisia ja surevien lasten, lastenlasten ja sukulaisten kasvoja...


Suutuin juuri ennen joulua kun odotin Sellon parkkihallissa vapautuvaa parkkipaikkaa ja siihen kurvasi väärinpäin toiselta parkkikäytävältä nuori kaveri stereot täysillä huutaen. Teki mieli nousta itse autosta ulos ja huutaa kitapurjeet lepattaen mutta tyydyin vain mulkoilemaan häntä silmät vihaa leimuten autostani. Suutun äärimmäisen harvoin mutta kiire, kuumuus ja toisen röyhkeys saivat minut ylittämään suuttumuksen rajan totaalisesti. Muuten omaan kyllä oikeat lehmän hermot!


Harmistuin viime viikolla aamulla kun en löytänytkään Hesaria postiluukkuni alta aamulla. Soitto HS:n asiakaspalveluun paljasti, että keli oli niin huono ettei jakaja ehtisi tulla kuin 8-9 aikoihin jolloin itse olisin jo työpaikalla. Olen koukussa printtilehteen ja aamiainen ilman lehteä oli tylsä. Selasin nettiversiota ja rasvaiset sormenjäljet ruudulla harmistuttivat myös.


Häkellyin joulun välipäivinä kun minua tervehdittiin nimeltä ystävällisesti yhdessä toimistokompleksissa enkä itse millään tunnistanut tervehtijään. Yritin miettiä pääni puhki tunnenko henkilön työn, vapaa-ajan, opiskelun vai jonkun ystäväni kautta kun samalla toinen puhui ja kyseli minulta joulukuulumisia? Yksikään kello ei soinut päässäni ja lopulta vastapuoli myös ymmärsi etten tunne häntä ja esittäytyi sanojen "Olin varmaan aika eri näköinen kaksikymmentä vuotta ja kaksikymmentä kiloa kevyempänä hiukset päässä vielä..." Minua harmitti ja yritin jotenkin kiemurrella tilanteesta pois...

Kokeilin jotain uutta matkalla Göterborgiin lentokoneessa. Minulla oli kainalossa päivän Iltalehti, josta olin ehtinyt jo kentällä lukea kaikki kiinnostavat uutiset. Koneessa täytin ensin ristikon, joista pidän ja olen tehnyt niitä vuosia mutta sitten päätin ensimmäistä kertaa elämässäni kokeilla sudokua. Tämä oli suuri virhe sillä sudokun täyttäminen ei ollutkaan niin helppoa kuin ristikon ja aloin jo melkein turhautumaan puuhaani.



Urheilin koiran kanssa tekemällä pitkän metsälenkin umpihangessa aurattujen kävelyteiden ja tallattujen polkujen ulkopuolella läheisessä metsässä. Kävelimme vähän harhaan kun piti väistellä hiihtäjiä tehdyillä laduilla joten lenkistämme tuli huomattavasti pidempi kuin olin alunperin ajatellut.

Luin uutta Anna -lehteä ja kevään hiustrendejä sekä mustavalkoista toimistotyyliä mallien yllä. Kevät olisi jo ihan kiva juttu ja tosi moni lehden mustavalkoisista asuista miellytti minua. Ainainen pipo ja kaulaliina ärsyttävät minua ja haluaisin laittaa jo flip-flopit jalkaan...


Söin lounasta kiireellä Göteborgissa ja nappasin lautaselle buffetpöydästä salaattia, pyttipannua ja nuudeleita. Ruokapaikka ei ollut kummoinen ja koko ajan piti vahtia kelloa. Olisin halunnut istua rauhassa mutta kuppilan puheensorina ja oma kiire sotkivat ruokailuhetken.

Herkuttelin ostamalla hotellin viereisestä konditoriosta perinteisen ruotsalaisen kookospallon eli kokosbollan. En koskaan osta kookospalloja kotimaasta mutta Ruotsissa käydessä näitä tulee aina napattu mukaan missä niitä näkee. Ruotsalainen fika - kahvittelu on ihan oma juttunsa ja silloin aina myös syödään jotain hyvää.


Ostin pikkumustan Elloksen nettikaupasta. Tosin se ei sopinut leikkauksensa puolesta ollenkaan tällaiselle pitkäraajaiselle heinäsirkalle joten palautin jo sen ja otin tilalle kivat housut. Katsotaan miten ne mahtavat istua kun tulevat....

Tapasin ruotsalaisia kollegoita, joita en ollut osaa nähnyt yli vuoteen. Todella vilkasta keskustelua kaikesta taivaan sekä maan väliltä ja naurua riittiä ennen workshopin alkua.

Päätin vihdoinkin vaihtaa kylpyhuoneen kaakelien saumauksen valkoiseksi. Olen pohtinut asiaa viime syksystä ja kypsytellyt päätöstä mutta nyt se toteutetaan tässä kevään aikana. Hyvä minä!

Inspiroiduin katsomalla uutta Deko lehteä: kevään värejä, muotoja, materiaaleja ja samalla siemailin lattea kaksi lasillista.


Jos tunnet tämän haasteen omaksesi niin nappaa mukaasi ja postaa oma "Mitä ja milloin viimeksi" -postauksesi omaa blogiisi. Minun koneeni alkaa kohta lähteä ja sumukin on jo hälvennyt. Kaikki tämän postauksen kuvat on otettu Kiasmassa syksyllä 2016. 


tammikuuta 18, 2017

Varsovan monet kasvot



Sain vihdoin viikonloppuna kahlattua läpi elokuun lopun Varsovan matkan valokuviani. Vaikka olin siellä työreissulla ehdimme nähdä yllättävän paljon Puolan pääkaupungista ja elämästä siellä. Minulle reissu oli ensimmäinen mutta ei varmasti viimeinen sillä yllätyin positiivisesti sekä näkemästäni että  kokemastani. Pakko myöntää, että oma ennakkokäsitykseni Puolasta oli ehkä vähän nuiva ja "jälkeenjäänyt". Varsovassa ei ole enää jäänteinä neuvostoajoista kuin rakennuksia ja valtavia kaupunkia halkovia monikaistaisia katuja mutta muuten kaupunki on viimeisen kymmenen vuoden aikana muuttunut hyvin houkuttelevaksi kaupunkilomakohteeksi. Varsovassa törmää ystävällisiin ihmisiin, joiden kanssa useimmiten pärjää englanniksi. Vaikka yhteistä kieltä ei löytynyt omalla Polin-museo reissultani taksikuski vei minut silti perille iloisesti hymyillen. Kollegani onnistuivat shoppailemaan erittäin kohtuuhintaisia vaatteita ja käsilaukkuja - itse en ostoksille edes ehtinyt mennä työmatkallani. Varsovan ravintolatarjonta on erinomainen ja eikä hintataso huimaa päätä. Tästä pääset kurkistamaan herkuttelua Folk Gospadassa ja yömyssyjä Marriottin kattobaarissa.


Me yövyimme Mercure Warszawa Centrum -hotellissa, josta oli äärimmäisen hyvät kulkuyhteydet kaikkialle. Vaikka hotelli sijainti oli ihan ytimessä liikenteen melu ei kantautunut huoneisiin. Hotellin alakerran aulatilassa oli valtava seinämaalaus, jossa pinkoivat koko seinän mitalla juoksijat urheiluvaatteissaan. Aika hauska yksityiskohta aulatilassa ja unohdin kysyä respasta kenen tekemä maalaus oli ja missä kilpailussa tässä oltiin juoksemassa.


Hotellihuoneet oli juuri uusittu erittäin tyylikkäästi ja sisustus oli hyvin skandinaavisen pelkistetty. Huoneessani oli lasinen moderni suihkutila, johon viisas majoittuja olisi vetänyt verhon eteen mennessään suihkuun. Varsinkin silloin jos suoraan tätä suihkua vastapäätä oleva huoneen ikkuna on täysi paljaana ulkomaailmalle. Täytyy sanoa, että se hetki kun tajuat, että joku tuijottaa sinua kun olet suihkussa ja käännät pääsi huomaten, että vastapäisen toimistotalon ikkunassa seisoo kolme miestä katsoen peseytymistäsi... Jälkeenpäin minua nauratti mutta yllättävän nopeasti sain pyyhkeen ympärilleni ja suihkun kiinni :)


Hotellin aamiaisbuffa oli todella runsas ja sieltä löytyi ihan kaikkea hyvään aamiaiseen tarvittavaa. Jopa pekonia ja munakokkelia, jota rakastan syödä hotelleissa. Myös kokoustarjoilumme olivat ihan ensiluokkaiset ja suolaista sekä makeaa löytyi kaikilla tauoilla runsaastí kahvin ja teen sekä virvokkeiden.  Ainoa asia, joka hieman kismitytti oli wlan-yhteyden hitaus ja pätkiminen. Pääsit kyllä hotelli verkkoon mutta kovin pitkään siellä et pysynyt ja työt häiriintyivät näistä putoamista...


Varsovasta löytyy paljon kivoja kahviloita ja istuskelupaikkoja. Elokuun lopun auringossa olivat terassit myös vielä avoinna ja kiinnitin huomiota tähän hyvin innovatiivisesti sisustettuun terassiinkahvilaan. Eurolavoilla voi hyvin sisustaa/kalustaa terassiaan. Eri värisiä lamppuja, kierrätettyjä huonekaluja ja kasveja sekä rekvisiittana polkupyöriä. Aivan ihana paikka!


Varsova on suurkaupunki, jossa asuu 1,7 miljoonaan ihmistä ja se Euroopan 7.suurin kaupunki. Etäisyydet ovat valtavia ja todella näitä ylileveitä neuvosvallan ajalta olevia 8-kaistaisia katuja myös löytyy. Varsovassa ei pidä lähteä seikkailemaan liikenteen sekaan vaan isojen katujen alitse menee tunneleita, joita pitkin siirryt turvallisesti toiselle puolelle. Näimme reissulla poliisin myös sakottavan paria turistia tien ylittämisestä luvattomasta paikasta. Sitä paitsi se siinä liikenteessä on myös hengenvaarallista ja tyhmääkin.


Yhtään kulkukoiraa tai -kissaa ei ainakaan Varsovan keskustassa näkynyt vierailumme aikana. Sen sijaan lemmikkikoiria näkyi todella paljon ja rodut vaihtelivat isoista pieniin. Tämä koiruus oli selkeästi kyllästynyt odottamaan isäntänsä paluuta kaupasta ja ulvoi kuin susi kirsu kohden taivasta. Tapasimme myös yhdessä puistossa ihanat kääpiöpinserit, joita sai silittääkin.


Jos et ole vielä lukenut Varsovan vanhasta kaupungista ja siitä miten lähes täysin tuhottu Varsova on rakennettu sodan jälkeen uudelleen kannattaa kurkata  kuinka pääkaupungin vanhin osa on palautettu entiseen loistoonsa 50-60 -luvuilla. Vanhakaupunki on täysin kontrasti uudelle pilvenpiirtäjiä ja neuvostovallan aikaisia rakennuksia täynnä olevalle osalle.


Varsovassa käydessä kannattaa ehdottomasti piipahtaa "paikallisella Fazerilla" ihailemassa erilaisia suklaakonvehteja ja istuskelemassa.  Makeisvalmistaja Wedelin kaakaosalonki edustaa samanlaista salonkiperinnettä kuin meillä Mikonkadun Fazu tai Bulevardin Ekberg. Alun perin saksalaissyntyinen Wedel suku valmistaa suklaata 1800-luvun reseptillä edelleen. Täältä ihanasta vaaleanpunaisilla seinillä varustetusta kahvilasta, jonka katossa roikkuvat upeat kristallikruunut voi ostaa mukaansa konvehteja tai nauttia Wedelin kaakaota. Hyvin perinteisen kaunis interiööri! Konvehdit ovat puolaisen mittapuun mukaan kalliita mutta ovat silti Suomen suklaan hintojen alle.




Mistä tietää, että minulla on matkoillani ikävä russeliriiviötäni? Siitä, että kuvailen ja silittelen vieraita koiria ja jotenkin bongailen aina katukuvasta jotain koiriin tai russeleihin viittaavaa... :)


Varsovasta löytyy paljon taitavasti tehtyjä seinämaalauksia, jotka eivät ole todellakaan mitään sotkuja vaan esittäviä ja kantaaottavia kuvia. Tämä kokonaisen toimistotalon yksi seinä oli peitetty sotilaspukuisilla henkilöillä. Monissa seinämaalauksissa on myös tekstiä ja puolan kieltä osaamattomalle sanomat eivät aina auenneet. Vaikuttavia ne joka tapauksessa olivat!


Törmäsin kadulla myös muotikuvauksiin siellä kaiken liikenne vilinän ja ihmisten keskellä. Epäilen tätä ryhmää tuleviksi muotisuunnittelijoiksi, jotka olivat kuvaamassa uusia luomuksiaan kadulla. Aika jännään pukuun tämä malli oli somistautunut!



Varsovassa on todella paljon huikean korkeita, lasisia pilvenpiirtäjiä. Vaikka Stalinin palatsi tai "Stalinin hammas" on edelleen korkein rakennus kaupungissa on Varsovassa jo yli 20 yli 100 metristä rakennusta. Osa torneista on toimistoille mutta osaa niistä kaupitellaan luksusasunnoiksi varakkaille. Kadulla kävellessä alkoi välillä ihan pyörryttää kun katsoi yläilmoihin. Ei ihan vielä kuin Manhattanilla mutta kovasti täälläkin halutaan kohota korkeuksiin ja siniselle taivaalle.


Me löysimme hauskan istuskelupaikan ennen ruokailua - Broolyn Restauranta & Bar. En ole missään törmännyt näin isoihin drinkkeihin kuin Brooklynin XXL-drinkit Happy Hourin aikaan! Näitä ei yksikertaisesti pystynyt juomaan kokonaan HUH HUH! Koirille oli varattuna myös oma vesipiste terassilla. Ravintolan sisustus oli Nykki henkinen :)



Varsovan katukuva on todella siisti ja siellä ei törmää kerjäläisiin tai muihin laitapuolen kulkijoihin. Tai ainakaan minä en reissullani heitä nähnyt. Jonkin verran katusoittajia oli vanhassakaupungissa ja tämä iloinen haitarinsoittaja sai minulta jääneet zlotyt. Herttainen pikkupoika ja hyvin soitti!





Tällaisia pilvenpiirtäjiä kasvoessaan ei voi välttyä ajattelemasta näiden tuhansien ikkunoiden pesemisestä ja siitä miten loppumaton tämä urakka on! Kun kaikki ikkunat on jossain vaiheessa pesty saa varmaan aloittaa toisesta päästä uudelleen. Eikä varmasti sovi korkeanpaikankammosta kärsivälle.



Hotellimme lähellä oli parkkihallia betonia ilahdettu upean värikkäällä maalauksella. Lisää tällaista toivoisi Suomeenkin harmaan ankeuden keskellä.



Stalinin hampaaseen palataan ihan omassa postauksessa jossain vaiheessa koska tämä rakennus on niin omalaatuisen kummallinen, että ansaitsee ihan oman postauksen.

Onko Puolan matkailu ja Varsova tuttuja? Jos olette käyneet mitä erikoityisesti on jäänyt mieleen reissusta? Kulttuuria, shoppailua vai jotain muuta?